Tor­nio­lai­nen jää­pal­lo­kon­ka­ri ja ke­mi­läi­nen krii­si­kes­kus­ak­tii­vi ovat Me­ri-La­pin vuoden va­paa­eh­toi­set – "Nuo­ri­son parissa ei mene niin kauhean kon­ser­va­tii­vi­sek­si"

Majakka ry palkitsi jääpallokonkari Matti Pajusen ja kriisikeskusaktiivi Leena Lukkari-Kotilaisen Meri-Lapin vuoden vapaaehtoistoimijoina.

Torniolainen pitkän linjan jääpalloaktiivi Matti Pajunen ja kriisikeskuksen aktiivi Leena Lukkari-Kotilainen ovat vuoden 2017 merilappilaiset vapaaehtoistoimijat. Pohjoisen yhteisöjen tuki – Majakka ry luovutti tunnustukset viime viikolla.

Palkinnon myötä Majakka ry haluaa nostaa esiin vapaaehtoistyön merkitystä ja muistaa kaikkia alueen vapaaehtoisia. Palkitut valittiin alueen yhdistysten ehdottamien henkilöiden joukosta.

–Kaikki, joita ehdotettiin, olisivat tietenkin ansainneet palkinnon, kuten kaikki muutkin vapaaehtoiset, Majakka ry:n toiminnanjohtaja Tuula Huttunen-Koivumaa kiittelee.

Vapaaehtoistoimintaan osallistuu Majakka ry:n mukaan Meri-Lapissa vuosittain tuhansia henkilöitä.

–Ehdokkaita tuli niin sosiaali- ja terveysalalta, musiikin ja urheilun parista kuin kyläyhdistyksistä. Vapaaehtoistyön kenttä on siis hyvin moninainen, Huttunen-Koivumaa huomauttaa.

Jääpalloaktiivi Matti Pajunen on puuhannut jääpallon parissa 1960-luvulta alkaen.

–Matti on tehnyt pyyteetöntä vapaaehtoistyötä lasten ja nuorten hyväksi, häntä ehdottaneet perustelivat.

–Matti on aktiivinen, aktiivisempaa ei löydy.

Länsi-Rajan Konkareissa (LRK) hän toimi puheenjohtajana perustamisvuodesta 1980 tähän vuoteen asti. Sitä ennen hän toimi pitkään Tornion Palloveikoissa. Pajunen on myös muun muassa toiminut pitkään Jääpalloliiton Lapin piirin puheenjohtajana ja hänet on kutsuttu Suomen Jääpalloliiton kunniagalleriaan.

Tänä vuonna Pajusesta tuli LRK:n kunniapuheenjohtaja, mutta hän hoitaa edelleen seuran junioritoimintaa. Palkinnon luovutukseenkin 80-vuotias Pajunen tuli suoraan varainkeruusta, mainoslehtiä jakamasta.

Pajunen käyttää vapaaehtoistyöhön tunteja päivittäin. Työ antaa hänelle enemmän kuin hän sille, Pajunen vakuuttaa.

–Minulla ei ole perhettä, mutta jos joskus kysytään, eikö minulla ole lapsia, sanon että on minulla nuo kaksisataa, Pajunen naurahtaa.

–Minulle on ollut ilo, että olen saanut työskennellä nuorison parissa. Silloin ei mene niin kauhean konservatiiviseksi.

Tunnustuspalkinnon sai myös kemiläinen Leena Lukkari-Kotilainen aktiivisesta vapaaehtoistyöstään Kriisikeskus Turvapoijussa.

–Sydämellinen kiitos äänestäjille, tämä oli tosi iso yllätys. Veti sanattomaksi, kun sain tietää, Lukkari-Kotilainen kiittelee.

Palkintoa Lukkari-Kotilaiselle esittäneiden perusteissa häntä kehutaan "ahkeraksi, empaattiseksi, rauhalliseksi ja uhrautuvaksi auttajaksi, joka tunnistaa rajansa".

–Leena on erittäin tunnollinen, ja hänellä on ammatillinen ote vapaaehtoistyöhön, palautteessa kehutaan.

Lukkari-Kotilainen aloitti vapaaehtoistyöt jäätyään eläkkeelle, ja on ollut mukana nyt kolmisen vuotta. Hän toimii kahden perheen tukihenkilönä sekä päivystää kuukausittain kriisipuhelimessa. Molempia tuettaviaan hän tapaa noin pari kertaa kuussa. Tuki on ennen kaikkea yhdessäoloa: käydään asioilla, syömässä, keskustellaan, ollaan läsnä.

–Kohdataan ihminen ihmisenä. Vapaaehtoinen tukisuhde perustuu täydelliseen luottamukseen ja vaitioloon, Lukkari-Kotilainen tiivistää.

–Vapaaehtoistyön koen hyvin antoisana. Saan itselleni hyvän mielen, kun pystyn olemaan tukena ja auttamaan kriisissä olevaa.

Ilmoita asiavirheestä