Tomin mu­nuai­nen ehti olla jäissä 57 mi­nuut­tia – sitten Timo Wes­te­ri­nen sai elin­siir­ron, joka muutti hänen elä­män­sä

Ensin leikkaussaliin Meilahden sairaalaan kärrättiin Tomi Westerinen. Oli keskiviikkoaamu, 23. toukokuuta 2018. Munuaisen poisto tähystysleikkauksessa kesti yli kolme tuntia.

Westerisen munuainen ehti olla jäissä 57 minuuttia. Sen jälkeen leikkaussaliin tuotiin hänen veljensä Timo Westerinen, jolle pikkuveljen luovuttama munuainen asennettiin. Tämän herätessä leikkauksesta veljeä kärrättiin jo takaisin osastolle.

– Ehdittiin heittää siinä yläfemmat, Timo Westerinen kertoo.

Vuonna 2010 Tomi Westerinen sai yllättäen puhelinsoiton veljensä vaimolta. Terveen miehen kunto oli yhtäkkiä romahtanut, ja mies oli nukutettu lääketieteelliseen koomaan. Syyksi paljastui tappajabakteeri, joka romutti myös munuaisten kunnon.

– Päätin heti, että haluan auttaa veljeäni luovuttamalla toisen munaiseni. Toki leikkaus pelotti, mutta vielä enemmän pelotti se, että veljeni oli siinä kuolemassa.

Tämä lupaus unohtui kahdeksaksi vuodeksi, sillä Timo Westerisen munuaiset saatiin toimimaan. Hiljalleen niiden kunto kuitenkin heikkeni uudestaan.

Viime vuoden alussa veljen vointi oli heikentynyt niin, että Westerinen päätti lunastaa lupauksensa. Alkoi monen kuukauden prosessi, jonka aikana selvitettiin tarkkaan, soveltuisiko hän terveydentilansa puolesta luovuttajaksi. Vapaaehtoisuutta varmistettiin myös psykologisin testein.

Osa potilaista menehtyy odottaessaan munuaisensiirtoa

Elinsiirtoleikkaukset on keskitetty valtakunnallisesti Helsingin yliopistollisen keskussairaalan Elinsiirtokeskukseen. Munuaisensiirto on yleisin Suomessa tehtävä elinsiirto.

Munuaista tarvitsee yhä useampi. Tätä selittää valtakunnallisen elinluovutuskoordinaattorin, anestesialääkäri Anna-Maria Koivusalon mukaan se, että ihmiset elävät pidempään.

Munuaisten toimintaa voidaan korvata dialyysihoidolla, mutta vain osittain. Osa potilaista menehtyy odottaessaan munuaisensiirtoa, dialyysista huolimatta.

Koivusalo pitää hyvänä asiana maaliskuussa voimaan astunutta uutta kudoslakia, joka mahdollistaa sen, että enää luovuttajan ei tarvitse olla lähiomainen.

Lakimuutoksen vaikutuksia on Koivusalon mukaan vielä liian aikaista arvioida, sillä luovuttajaksi ryhtyvät käyvät läpi tarkat, useita kuukausia kestävät tutkimukset.

Ainoat esteet elinluovutukselle ovat hepatiitti B, hiv, viiden vuoden sisällä sairastettu syöpä ja yli 85 vuoden ikä.

– Vaikka potilaalla olisi maksakirroosi, hänen munuaisensa voivat olla hyvät. Elinsiirtokirurgit arvioivat jokaisen luovuttajan kohdalla sen, soveltuvatko elimet luovutettavaksi. Oleellista on, että siirrettävä elin on terve.

Koivusalon mukaan munuaisensiirto on terveydenhuollon palveluista kaikkein kustannustehokkain hoitomuoto. Dialyysiin verrattuna yksi siirretty munuainen säästää yhteiskunnan varoja 40 000 euroa vuodessa. Keskimääräin siirretty munuainen toimii 20 vuotta.

Lisäksi munuaissiirto on inhimillistä hoitoa, sillä sen myötä potilas pääsee palaamaan toimivan siirrännäisen kanssa normaaliin perhe-elämään.

– Kaikkiaan elinsiirtojen hoitoennusteet ovat hyviä. Niiden jälkeen potilaiden elämänlaatu vastaa lähes verrokkiväestön elämänlaatua, Koivusalo sanoo.

"En voisi olla kiitollisempi"

Timo Westerinen on elänyt vuoden verran veljeltään saamansa munuaisen kanssa. Toipuminen on ollut nopeaa. Hän syö loppuelämänsä hyljinnänestolääkkeitä, mutta niiden määrää on voitu vähentää minimiin. Hiljattain otettu koepala osoitti, että uusi munuainen toimii moitteettomasti.

– Enää minun ei tarvitse pelätä mitään. Olen onnellinen uudesta elämästäni.

Veljelleen hän sanoo olevansa kiitollinen.

– En voisi olla kiitollisempi kenellekään muulle kuin hänelle. Meillä on aina ollut suorat välit, mutta leikkauksen jälkeen olemme olleet selkeästi enemmän yhteydessä. Tomin elämä ei siitä hirveästi muuttunut, mutta minä sain kolmannen elämän.

Westerinen sanoo, että tapahtuneet ovat muuttaneet häntä ja hänen ajatteluaan.

– Olen aina ollut luonteeltani optimistinen, mutta ajattelen vielä selkeämmin niin, että elämässä on turha murehtia pienistä. Elämä ei mene eteenpäin murehtimalla. Mitä positiivisempi ja ystävällisempi ihminen olen, sitä parempi on olla.

Voiko alkoholisti saada uuden maksan?

Liki viidennes elinsiirtoihin kielteisesti suhtautuvista ei halua suoda elinsiirtoa sellaiselle potilaalle, joka ei sitä ansaitsisi.

– Ei voi. Elinsiirrot ovat Suomessa aina tuntemattoman lahja tuntemattomalle. Jokaisen luovutetun elimen kohdalla "tarina" pitää olla jäljitettävissä. Potilaille ja elinluovuttajan omaisille näitä tietoja ei kerrota. Toisin kuin amerikkalaisissa tv-sarjoissa, Suomessa elinsiirteen saanut ei voi kohdata luovuttajan omaisia.

– Jokainen elinsiirto tehdään aina lääketieteellisen arvion pohjalta. Laki säätelee tarkasti sitä, että elinsiirrot tehdään mahdollisimman läpinäkyvästi, oikea-aikaisesti ja yhdenvertaisesti.

– Elinsiirtopotilaat käyvät läpi tarkan arvion elinsiirron tarpeellisuudesta ensin omassa sairaalassaan ja sitten HUSin Elinsiirtoklinikassa. Näin varmistutaan, että potilaan kunto kestää leikkauksen ja sen jälkeen kuntoutuksen ja hyljinnänestolääkityksen.

– Elävät munuaisluovuttajat käyvät läpi monivaiheiset terveystarkastukset ja psykologiset testit.

– Jos kyseessä on alkoholimaksakirroosi, kriteerit elinsiirrolle ovat hyvin tarkat. Potilaan on kyettävä todistetusti ehdottomaan pitkään raittiuteen kotioloissa ja hänellä on oltava hyvä tukiverkko.

– Se ei vielä riitä, että makaa huonossa kunnossa sairaalassa, eikä siksi pääse viinakauppaan. Myös lääke- ja huumeriippuvuudet ovat elinsiirron esteitä.

Valtaosa luovuttaisi elimensä

Suomalaiset suhtautuvat myönteisesti elinluovutukseen. Useampi kuin neljä viidestä aikuisesta suomalaisesta on valmis luovuttamaan elimensä kuolemansa jälkeen. Liki jokainen ottaisi vastaan siirtoelimen, jos oman sairauden hoito sitä vaatisi, selviää Munuais- ja maksaliiton teettämässä tuoreessa kyselytutkimuksessa.

Suomalaisilta kysyttiin tänä keväänä ensimmäistä kertaa myös sitä, miksi he haluavat kieltää elinluovutuksen. Suurin osa elinluovutuksen kieltävistä vastaajista ajattelee, että heidän elimensä eivät kelpaa luovutettaviksi.

Varsinkin moni nuoremmista vastaajista taas perusteli luovutuskieltoa sillä, ettei halua luovuttaa elimiään sellaiselle henkilölle, joka ei sitä heidän mielestään ansaitse.

Suomalaisten asenne elinluotuvukseen on Pohjoismaiden kärkitasoa. Sosiaali- ja terveysministeriön laskelmien mukaan luovuttajia tarvittaisiin kuitenkin lisää. Riittävä määrä olisi 30 luovuttajaa miljoonaa asukasta kohti joka vuosi. Tällä hetkellä määrä on 19,5 luovuttajaa miljoonaa asukasta per vuosi.

Joka vuosi kymmenen prosenttia elinsiirtoa odottavista kuolee, koska ei ehdi saada elinsiirrettä ajoissa.