Moottoripyöräretkellä Afrikassa ollut Johan Gustafsson heräsi hälinään hotellissaan Malin Timbuktussa 25. marraskuuta 2011.
– Ryntäsin ulos, ja siellä oli kaveri kalashnikovin (rynnäkkökiväärin) kanssa.
Kohtalokkaasta yöstä alkoi ruotsalaisen yli viisi vuotta kestänyt panttivankeus, josta hän torstaina kertoi lehdistötilaisuudessa Tukholmassa – vapaana miehenä.
– Olen todella iloinen istuessani tässä. En aina uskonut, että pääsisin takaisin kotiin.
Gustafsson kertoi yhden suurimmista huolistaan olleen, että oma perhe asettuisi vaaraan esimerkiksi matkustamalla alueelle. Ilmeisesti läheiset kuitenkin luottivat Ruotsin viranomaisten toimintaan. Vapaaehtoisesti Maliin matkustanut Gustafsson taas syytti tukalasta tilanteesta yksinomaan itseään.
– En edellyttänyt, että Ruotsi tekisi jotain tilanteeni hyväksi.
Gustafsson ei omien sanojensa mukaan tiedä, miksi hänet vuosikausien jälkeen lopulta vapautettiin. Hän ei kuitenkaan kannata lunnasrahojen maksamista sieppaajille.
– Toivottavasti he kyllästyivät minuun, Gustafsson sanoi.
Kääntyminen islamiin, pakoyritys
Al-Qaidaan kytköksissä olleet islamistisieppaajat kuljettivat vankinsa aavikolle, jossa oli yöllä kylmä ja aamulla kuuma. Ensimmäiset ajat kuluivat shokissa, mutta sitten alkoi väkisinkin totutteleminen uuteen elämään vaikeissa oloissa.
Henkensä pelastaakseen tai ainakin lisäaikaa ostaakseen Gustafsson päätti kääntyä muslimiksi, minkä jälkeen häntä ei enää kahlehdittu öisin kettingeillä ja suhde sieppaajiin helpottui.
– Rukoilin ja söin heidän seurassaan. Sisälläni kuitenkin tunsin, että he ovat vihollisia.
Vuonna 2013 Gustafsson päätti yrittää pakoa. Hän keräsi vettä ja muita tarvikkeita ja poistui eräänä iltana rukousten jälkeen leiristä.
– Jokainen askel vei kohti vapautta. Niitä askelia en unohda koskaan.
Parin päivän kuluttua sieppaajat löysivät karkulaisen, mikä oli samalla sekä valtava pettymys että jonkinasteinen helpotus.
– Olin kulkenut kaksi päivää, ja edessäni oli autiomaa. Löytyykö varjoa? Löytyykö vettä? En ollut nähnyt mitään, ja se oli pelottavaa.
Kyynelehtivät ruotsalaispoliisit
Muuten Gustafssonin aika vankeudessa kului muun muassa rakentamalla majoja, joissa häntä pidettiin.
Tämän vuoden kesäkuussa sieppaajien leiriin saapunut kuljettaja käski Gustafssonin pakata tavaransa ja sanoi vievänsä tämän vapauteen. Koko yö ajettiin, eikä ruotsalainen elätellyt suuria toiveita pitkän vankeuden päättymisestä.
Vihdoin tultiin autosaattueen luo, ja joku kysyi sointuvalla ruotsilla: Johan?
– Vastasin: kyllä. Menin heidän luokseen, ja minua tervehti ryhmä ruotsalaispoliiseja kyyneleet silmissä. He muodostivat ympärilleni suojamuurin siihen saakka, kunnes saavuimme Arlandaan.