Töissä sai­raa­las­sa: Leik­kaus­sa­lis­sa oppii, että elämä kan­nat­taa tehdä mah­dol­li­sim­man mie­lei­sek­si juuri nyt eikä sitten kun

Juttusarjassa Lapin keskussairaalan työntekijät kertovat työstään ja arjestaan jatkamalla toimituksen antamia lauseenaloituksia. Leikkaussalin sairaanhoitaja Anne Lehtosalo pyrkii luomaan potilaille luottavaisen olon.

Ulkona... paistaa aurinko, mutta valitettavasti sitä ei juuri leikkaussalissa näy. Suurimmassa osassa leikkaussaleistamme ei ole ikkunoita.

Työpäivä alkoi... avaamalla leikkaussalin tietokone ja katsomalla päivän leikkauslistaa. Ennen ensimmäisen potilaan hakemista saliin tarkistin ja keräilin leikkaukseen kuuluvan laitteiston sekä instrumentaation ja varmistin muutamia yksityiskohtia esimerkiksi leikkausasentoon liittyen.

Luin... lounastauolla syödessäni Lapin Kansaa. Katselin myös työkavereiden eväitä sillä ajatuksella, että saisin hyviä ruuanlaittoideoita.

Harrastan... liikuntaa eri muodoissa. Leikkaussalityössä joutuu välillä fyysisesti koville. Olen aika usein pitkissä leikkauksissa mukana, ja se tarkoittaa tuntien seisomista tai istumista paikoillaan. Välillä joutuu olemaan todella huonoissakin asennoissa esimerkiksi pitämässä näkyvyyttä leikkausalueelle. Hyvä kunto ja urheileminen auttavat jaksamaan ja pitämään kropan toimintakunnossa.

Perheeni… pitää huolen siitä, että työasiat eivät juuri pyöri mielessäni enää kotona. Työpäivän jälkeen vaatteita vaihtaessa ajatukset siirtyvät ”kotimoodiin” ja mielessä alkaa pyöriä ruuanlaitto, kauppa-asiat sekä illan harrastusmenot ja kuskaukset.

Tulevaisuudessa... Lapin Keskussairaalassa on toivottavasti edelleen leikkaustoimintaa samassa mittakaavassa eri erikoisaloilla kuin nytkin. Lappi on kuitenkin pinta-alaltaan suuri ja monilla potilailla on nyt jo riittävän pitkä matka kotoaan sairaalaan.

Rovaniemellä… on hyvä olla ja asua. Asuin nuorempana vuosia Helsingissä, mutta minulle oli aina selvää että olin siellä vain käymässä.

Vuorotyö… on kuluttavaa. Yövuoroista toipuminen käy vuosi vuodelta vaikeammaksi. Onneksi leikkaussalissa on vuodeosastoihin verrattuna vähän vuorotyötä, koska elektiivinen leikkaustoiminta tapahtuu virka-aikana.

Kiire… on leikkaussalissa varsin erilaista kuin esimerkiksi vuodeosastolla. Meillä on hoidettavana yksi potilas kerrallaan, ja kiire tuleekin esimerkiksi silloin, jos leikkauksessa tulee paljon vuotoa tai vaikka tarvitaan paljon ennalta suunnittelematonta instrumentaatiota. Kiire voi olla myös painetta siitä, että potilas pitäisi saada leikattavaksi nopeasti ja paikalla on vain yksi tiimi.

Ihmisten kohtaaminen… on tärkeässä roolissa leikkaussalin hoitajan työssä. Potilaat ovat usein pelokkaita ja jännittyneitä leikkaukseen tullessaan. On tärkeää saada luotua potilaalle luottavainen olo heti ensihetkistä lähtien. Talviaikaan potilainamme on myös paljon turisteja ja aina ei välttämättä ole edes yhteistä kieltä.

Työkaverit… ovat tärkeitä. Leikkaussalissa työskentely on ennen kaikkea tiimityötä. Jokaisella tiimin jäsenellä on oma tärkeä tehtävänsä ja kukaan ei pystyisi tekemään tätä työtä yksin. On hienoa huomata välillä tuntevansa työkaverinsa tavat niin hyvin, ettei sanojakaan tarvita, vaan työnteko sujuu saumattomasti yhteen kuin ajatuksen voimalla.

Parasta työssäni… on se, että omalla työllämme pystymme parantamaan monien ihmisten elämänlaatua ja toisinaan jopa pelastamaan ihmishenkiä.

Raskainta työssäni… on se, että päivystysaikana töissä on vain yksi tiimi. Se tarkoittaa sitä, että vaikka leikkaussalin ovista tulisi sisään mitä tahansa tai kuka tahansa, on pää pidettävä kylmänä ja oma työ on pystyttävä hoitamaan parhaalla mahdollisella tavalla. Oman läheisen ollessa potilaana se on aivan erityisen raskasta.

Elämä… on arvaamatonta. Kenenkään ei koskaan pitäisi elää sitten kun -elämää, vaan tehdä oma elämä mahdollisimman mieleiseksi ja onnelliseksi juuri nyt. Ikinä ei tiedä, mitä huomenna tapahtuu. Sen työ sairaalassa on opettanut.

Kuoleman kohtaaminen… on osa sairaanhoitajan työtä. Se on aina tunteita herättävää, mutta kokemuksen myötä tunteita oppii käsittelemään paremmin. Joskus kuolema on myös armollisempaa kuin eloon jääminen, ja se ajatus tuo lohtua.

Juttusarjassa Lapin keskussairaalan työntekijät kertovat työstään ja arjestaan jatkamalla toimituksen antamia lauseenaloituksia.
Kuka?

Anne Lehtosalo

Ikä: 35

Työtehtävä: Sairaanhoitaja leikkaus- ja anestesiayksikössä

Perhe: Mies, kaksi lasta ja koira

Harrastukset: Lenkkeily ja kuntosali, lasten kanssa liikkuminen

Ilmoita asiavirheestä