Töissä sai­raa­las­sa: Hö­pö­jut­tu­ja lou­nas­tauol­la – ilman huu­mo­ria elämä menee syn­kis­te­lyk­si

Juttusarjassa Lapin keskussairaalan työntekijät kertovat työstään ja arjestaan jatkamalla toimituksen antamia lauseenaloituksia. Sairaanhoitaja Johanna Posiolle jokainen kohtaaminen on arvokas.

Aamulla... herätys on kello 6. Tarvitsen rauhallisen aamuhetken omine rutiineineni, jotta saan päivän käyntiin.

Ulkona... oli jo valoisaa, kun ajelin töihin. Lisääntyvä valon määrä antaa positiivista energiaa.

Työpäivä alkoi... tietokoneen ja työpuhelimen avaamisella. Vaikka oma persoona on tärkein työvälineeni, nämä kaksi auttavat kovasti minua hoitamaan työtäni.

Katsoin... työhuoneeni ikkunasta naapuritalon räystäältä riippuvia jääpuikkoja ja iloitsin kevättalvesta, vuoden parhaasta ajasta.

Nauroin… lounastauolla työkavereiden kanssa höpöjuttuja. Ilman huumoria elämä menee helposti synkistelyksi. Joka päivästä olisi hyvä keksiä joitain ilonaiheita, pieniäkin.

Iltapäivällä... ajan töistä kotiin, teen ruuan ja vien lapsen treeneihin. Arki-iltaisin omat ja lapsen harrastukset välillä aiheuttavat kiirettä, viikonloppuisin pyritään ottamaan rennosti.

Harrastan... laulamista sekä yksin että kuorossa. Kuorolaulun viehätys kiteytyy hyvin kuorotoverini Eilan sanoihin: ”On hienoa saada olla osa jotakin niin kaunista”. Nyt kevättalvella minut löytää pilkkiavannon ääreltä, kesällä virvelin varresta. Syksyllä metsä vie mennessään – luonto tasapainottaa.

Nukkumaan mennessä... kello on aina vähän liian paljon. Joka aamu päätän mennä illalla ajoissa nukkumaan ja joka ilta huomaan että en onnistunut.

Vuorotyötä… tein lähes 15 vuotta ja olin sitä mieltä, etten ikinä sopeudu päivätyöhön. Nyt virkatyöaikaa muutaman vuoden tehneenä ja siihen kuitenkin sopeutuneena osaan arvostaa vapaita iltoja ja viikonloppuja, mutta toisaalta kaipaan vapaapäiviä keskellä viikkoa.

Työpäivät… koostuvat hoidon suunnittelutapaamisista, lähetteiden käsittelystä sekä hoidon järjestelystä. Käyn jokaisen meille tulevan lähetteen läpi poliklinikan ylilääkärin kanssa ja mikäli potilas tarvitsee tarjoamiamme palveluita, järjestän hänelle hoidon suunnittelutapaamisen. Tässä tapaamisessa yhdessä psykiatrian erikoislääkärin sekä potilaan kanssa tehdään hoitosuunnitelma ja järjestelen asiat eteenpäin sen mukaisesti.

Ihmisten kohtaaminen… on työni paras ja tärkein asia. Kohtaamisia on erilaisia ja eri lähtökohdista, on tapaamisia kasvotusten tai videovälitteisesti. Olipa kohtaamisen syy tai kohtaamistapa mikä tahansa, jokainen tapaaminen on yksilöllinen ja arvokas.

Työkaverit… ovat huippuja! Meissä on monenlaista persoonaa ja moniammatillinen yhteistyö on palkitsevaa. Kiitos kuuluu teille kaikille entisiä työtovereita unohtamatta!

Koen palkitsevana… potilaan tunteen siitä, että on tullut autetuksi. Aina yhteistyö ei ole helppoa, ja potilas voi olla turhautunut koettuaan, ettei saa tarvitsemaansa apua, mutta lähtökohtaisesti yritämme yhdessä potilaan kanssa miettiä hoidon tavoitteet sellaisiksi, että hän pystyy sitoutumaan niihin.

Parasta työssäni… on sen monimuotoisuus. Voin siirtyä päivän aikana toimistotyöstä konsultaatiokäynnille lääkärin kanssa terveyskeskuksen vuodeosastolle tai mennä tapaamaan potilasta kotiin, jos hän ei syystä tai toisesta pääse tulemaan poliklinikalle.

Elämä… on tässä ja nyt. Aina voi haaveilla tulevasta tai miettiä menneitä, mutta tärkeintä on tehdä tästä hetkestä niin hyvä kuin mahdollista.

Kuka?

Johanna Posio

Ikä: 40

Työtehtävä: Sairaanhoitaja Lapin sairaanhoitopiirin mielenterveys- ja päihdepalvelujen terapia- ja tutkimuspoliklinikalla

Perhe: Puoliso, 12-vuotias poika ja jämtlanninpystykorva Komarovi.