Huomaan harppovani puolijuoksua, vaikka minulla ei ole kiire mihinkään. Kuulen kovaääniset, lähestyn aluetta askel askeleelta.
Katselen ympärilleni. Ihmisiä. Ihmisiä. Ihmisiä.
Astun sisälle seuratelttaan.
Otettuani paikan korjailen silmälasejani ja nypin paidastani nukkaa, jota ei ole. Kaikki ovat hiljaa, mutta tunnen silti kuhinan.
Olen ensimmäistä kertaa Suviseurojen viikkomessussa, ja minua jännittää.