”Mennäänkö uimaan?” Lilja Hiltunen tervehtii iloisesti Ounaskosken uimarannan parkkipaikalla.
Tihkusade ja pieni tuulenvire ajavat käsiä taskuihin syysaamuna, eikä tummana virtaava Ounaskoski varsinaisesti houkuttele kastautumaan. Kieltäydyn kohteliaasti.
”Voisin itse käydä heti, niin ei ehdi lenkin hiki kuivumaan”, Hiltunen sanoo.
Ulkovaatteet jäävät rannalle ja uimarin askeleet lähtevät kohti veden rajaa.
”Pitää tässä aina joka kerta voittaa itsensä, kun astelee veteen. Etenkin talvella, jos ei ole saunaa. Saunasta voi käydä useamman kerran uimassa, kun ilman saunaa käyn yhden tai kaksi kertaa.”
Talvella Ounaskosken uimarannalla on myös laituri, ettei uimaan tarvitse mennä kävellen ja hitaasti itseään kiduttaen.
Epäröinnistä ei ole tietoakaan Hiltusen kävellessä pois päin rannasta. Pian kahlaaminen vaihtuu uintiliikkeisiin, kun syvyys antaa uida muutakin kuin käsipohjaa. Pieni lenkki rintauintia, ja uimari kahlaa takaisin rantaan. Arjen sankarimme poistuu vaatteiden vaihtoon pukukopin puolelle.
Ounasvaaran Latu pitää väliaikaista telttasaunaansa uimarannalla neljättä talvea. Ensimmäisen kerran telttasauna lämmitetään tänä syksynä lauantaina 7. lokakuuta, kun seura järjestää avoimet ovet.
”Aloittelijan kannattaa muistaa hengittää vedessä ollessa ja olla sukeltamatta. Helposti vedessä jää pidättämään hengitystään. Lämmönhukka on suuri päästä ja siksi talviuimarit käyttävät pipoa uidessaan.”
Saunan ja avannon yhdistelmästä käyvät nauttimassa paikallisten lisäksi myös ulkomaalaiset vaihto-oppilaat ja jonkin verran myös matkailijat.
Loppiaisen aikaan Hiltunen oli aamupäiväuinnilla, kun paikalle osui kaksi australialaisnaista. He ihmettelivät Hiltusen uintia ja ottivat kuvia hänestä avannossa.
Lopulta australialaiset halusivat kokeilla itsekin. Hiltusella oli autossa kahdet ylimääräiset uima-asut ja pyyhkeet, ja hän opasti australialaisia ja otti kuvia heistä uimassa.
”Jo pukukopista kuvat levisivät Facebookin kautta Australiaan heidän kavereilleen. Siksi minulla on aina pari ylimääräistä uimapukua ja pyyhettä mukanani. Helppo tapa tehdä ihmisiä onnelliseksi.”
Ounasvaaran Ladun haaveissa olisi pysyvä paikka, jossa saunaa ja pukukoppia ei tarvitsisi purkaa ja kasata aina uudestaan.
Ounaskosken rannoille on suunnitteilla sekä Punaisen tuvan sauna uimapaikkoineen että Valionrannan hotellikompleksi.
”Ne palvelevat enemmän matkailijoita, kun me voimme olla sen edullinen ja matalan kynnyksen paikka paikallisille.”
Muutaman minuutin kuluttua Hiltunen palaa pukukopista rannalle untuvatakki päällään. Miltä nyt tuntuu?
”Todella hyvältä!” Hiltunen vastaa vielä hieman aiempaa pirteämpänä.
En tiedä olisiko oma tuntemukseni samanlainen, jos olisin veteen uskaltanut. Toisaalta esimerkiksi viime talvena Hiltunen kävi uimassa joka aamu ennen töihin lähtöä.
”Kasvoin järven rannalla, joten olen aina uinut kylmissä vesissä. Vuonna 2000 meillä oli töissä atk-kurssi. Kurssin koe meni penkin alle ja kurssikaveri kysyi, että mennäänkö nollaamaan, ja vei minut Kukanniemen uintipaikalle. Ei harmittanut hyperlinkkien unohtaminen enää yhtään”, Hiltunen nauraa.
Nopeasti Hiltunen löysi tiensä Ounasvaaran Ladun talkooryhmään, joka pitää tulevankin talven ajan telttasaunaa lämpimänä keskiviikkoisin Ounaskosken uimarannalla.
”Meidän järjestämien vuoden 2014 avantouinnin maailmanmestaruuskilpailujen jälkeen jättäydyin pois vetovastuusta. Kun jätin vetovastuun, uintikerrat harvenivat ja aloin sairastella.”
Uinnin palatessa arkeen jäi sairastelukin vähemmälle.