Toi­mi­tuk­ses­ta: Velaksi ei voida elää ikui­ses­ti – kun ruoka ja vesi lop­pu­vat, pys­tyt­kö syömään rahaa?

-

Maailman ylikulutuspäivää vietettiin tänä vuonna historiallisen aikaisin, 29. heinäkuuta. Ylikulutuspäivä on laskennallisesti se päivä, jolloin kulutuksemme ylittää maapallon kyvyn tuottaa uusiutuvia luonnonvaroja. Jotta ihmiskunnan nykyinen kulutus voitaisiin kattaa, tarvittaisiin 1,75 maapalloa. Suomalaiset kuluttivat osuutensa maapallon luonnonvaroista jo huhtikuun alussa. Mikäli kaikki ihmiset kuluttaisivat, kuten suomalaiset, tarvittaisiin 3,8 maapalloa. Suomessa mielellään rehvastelemme sillä, miten puhdasta teollisuutta meillä on ja miten olemme edelläkävijöitä ympäristöasioissa. Näitä lukuja katsoessa meillä ei ole aihetta ylpeyteen

Taloudesta puhuttaessa ihmisiä varoitellaan jatkuvasti liiasta velanotosta. Muistutetaan, että velaksi ei voida elää ikuisesti, vaan talous pitää saada tasapainotettua. Jos ei muu auta, pitää alkaa säästökuurille. Mihin tuo viisaus unohtuu, kun aletaan puhua luonnonvaroista? Niidenkään suhteen ei voida elää ikuisesti velaksi ja paikata velkoja uusilla veloilla. Tuollaisesta holtittoman tuhlailevasta elämäntavasta seuraa lopulta täydellinen romahdus ja konkurssi.

Taloustieteilijä Kenneth Bouldingin väitetään sanoneen, että joka uskoo rajattomaan kasvuun rajallisessa tilassa, on joko hullu tai taloustieteilijä. Tämänhetkinen talousjärjestelmämme perustuu rajallisen materiaalimäärän yhä kiihtyvään kulutukseen. Ihmiset on pakko saada kuluttamaan ja ostamaan yhä enemmän, vaikkeivat he edes tarvitsisi mitään. Huolestuneita äänensävyjä alkaa kuulua heti, jos talouskasvu edes hidastuu, vaikka kasvua edelleen olisikin. Kukaan ei uskalla sanoa ääneen tylyä totuutta: ainoa mahdollisuus ympäristökatastrofin estämiseen olisi talouslasku. Jos talous saataisiin laskemaan kestävälle tasolle, missä kuluttaisimme vain yhden maapallon kapasiteetin verran vuodessa, ihmiskunnalla olisi toivoa. Mutta talous on kuin pyhä lehmä, josta ei saa puhua kriittisesti. Mikä tahansa ympäristönsuojelutoimenpide voidaan estää sanomalla vain, että siitä olisi haittaa taloudelle. Mitään muita perusteluja ei tarvita. Ei käy, koska raha. Koskaan ei kyseenalaisteta, voisiko jokin asia olla joskus tärkeämpää kuin raha ja talouskasvu.

Kun ollaan huolissaan siitä, että ympäristöä suojellaan talouden ”kustannuksella” unohdetaan, että pohjimmiltaan koko taloutemme perustuu luonnonvaroihin. Ilman niitä ei ole mitään. Ei talous ole jokin tästä maailmasta irrallinen henkimaailman asia, johon vetoamalla voidaan oikeuttaa mitä tahansa. Talous on sidoksissa rajallisiin luonnonvaroihin, ja siksi sekään ei tule lopulta kestämään nykyisen kaltaista resurssien tuhlaamista. Voi olla kliseistä kysyä, että kun ruoka ja vesi loppuvat, pystytkö syömään rahaa. Ehkä sitä kannattaisi silti miettiä.

Kirjoittaja on Lounais-Lapin toimittaja