Suomen punainen risti organisoi Meri-Lapissa vaatekeräyksen vähävaraisille. Lapsiperheissä talvikamppeita joudutaan hankkimaan joka vuosi, vaikka niitä kierrätettäisiinkin sisarukselta toiselle.
Talvivaatteet tekevät helposti ison loven kukkaroon. Jos kaiken joutuu ostamaan uutena, saa lapsen lämpimiin ulkovaatteisiin, kenkiin ja lämpökerrastoihin menemään helpostikin sen parisataa euroa.
Meri-Lapin tuuli tekee talvesta armottoman, joten talvivaatteilta vaaditaan laatua ja monikäyttöisyyttä.
Vaateavustuksille olikin kovasti kysyntää. Auttamishalua keräykseen löytyi niin kauppiailta kuin yksityisiltä henkilöiltä: osa lahjoitetuista vaatteista oli ihan uusia, osa hyväkuntoisia ja vähänkäytettyjä.
Vaatteiden saaminen uusille omistajille vaati työtä myös avustusorganisaatiolta, jotka toimivat vapaaehtoisesti. Meri-Lapissa tämmöiseen auttamiseen löytyy rutiinia. SPR:n Kemi ja Keminmaa, Mannerheimin Lastensuojeluliiton Kemin yhdistys, Kemin seurakunta, Kemin kaupunki ja Helluntaiseurakunta ovat jo muutaman vuoden ajan toimittaneet kauppojen ylijäämäruokaa apua tarvitseville.
Vapaaehtoiset hakevat tuotteet usein omilla ajoneuvoillaan, lajittelevat, pakkaavat pusseihin ja jakavat apua tarvitseville.
Itä-Suomen yliopistossa julkaistiin alkuvuodesta väitöstutkimus niin sanotuista leipäjonoista eli ruoka-avusta. Tuomo Laihialan tekemän tutkimuksen tulosten perusteella keskeisin syy turvautua ruoka-apuun on syvä taloudellinen huono-osaisuus, josta kärsii kolme neljästä avunsaajasta.
Kokemus taloudellisesta niukkuudesta ja eriarvoisuudesta sisältää tulojen riittämättömyyden, kykenemättömyyden huolehtia veloista sekä kokemuksen riittämättömästä tuensaannista omalta asuinkunnalta.
Laihiala arvioi Ylen uutisissa, että leipäjonot ovat viime vuosina pidentyneet ja hyväntekeväisyyden avulla annettavan ruoka-avun määrä on kasvanut. Ruokajonot ovat arkipäiväistyneet.
Suurin osa ruoka-avun käyttäjistä ei tutkimuksen mukaan koe ruoan hakemista häpeällisenä. Noin kolmasosa avunsaajista kuitenkin ilmoittaa kokevansa häpeää. Naiset kokevat niin sanottua henkilökohtaista häpeää miehiä useammin.
Valtaosa tutkimukseen osallistuneista kokee ruoka-avun pärjäämisensä kannalta välttämättömäksi.
Kaikki kunnia ahkerille vapaaehtoisille. Miettiä sopii, missä mättää, jos vähävaraisista huolehtiminen siirtyy enemmän ja enemmän hyväntahtoisille kanssakulkijoille.
”Pohjoismaisen hyvinvointivaltion on perinteisesti ajateltu perustuvan tavoitteeseen ulottaa hyvinvointi kaikkiin väestöryhmiin. Tätä taustaa vasten hyväntekeväisyysruoka-avun toimipisteisiin johtavien pitkien jonojen olemassaoloa voi pitää räikeänä epäonnistumisena.”, Laihiala kirjoittaa väitöksessään.