Ensi reaktiot viimeisimpiin ilmastonmuutosraportteihin olivat (syystäkin) aidosti järkyttyneitä ja huolestuneita. On tehtävä jotain – siis paljon – ja nopeasti, vakuutti useampikin poliitikko. Muutamassa päivässä keskustelu muuttui turhauttavaksi kuittailuksi: Jos sinä lentomatkustelet maailmalla, minä voin jatkaa surutta lihansyöntiäni! Jos kivihiiltä palaa hurjia määriä yhä Saksassa, miksi meidän pitäisi luopua turpeenpoltosta? Ja niin edelleen.
Vertailu on kätevä tapa laistaa vastuuta. Aina löytyy joku, joka saastuttaa pahemmin, miksi siis tehdä mitään.
Yhtä turhauttavaa on se, että niitä, jotka jotain yrittävät maapallonsuojelun hyväksi tehdä, herjataan sillä perusteella, etteivät he ehdi joka paikkaan. Klassikkohuomautus "Eipä näkynyt paikalla viherpiipertäjiä" on käyttökelpoinen, on sitten kyse metsästä löydetystä laittomasta kaatopaikasta tai laajasta ympäristötuhosta.
Tavallisten kansalaisten huoli on kulminoitunut ennen muuta lentomatkailuun. Melko lailla sivuun on ilmastokeskustelussa jäänyt globaali halpatuotanto, jota järjettömästi saastuttava ja valvonnan ulkopuolella toimiva konttirahtaus maailman merillä mahdollistaa.
Harvoin olen liimaantunut television ääreen kuten reilu vuosi sitten, kun Ulkolinja esitti Villiä menoa valtamerillä -dokumentin. Se selvitti perusteellisesti esimerkiksi sen, miksi meille on kaupoissa tarjolla puoli-ilmaisia vaatteita, joiden napit on valmistettu yhdessä maassa, vetoketjut toisessa, langat kolmannessa, kankaat neljännessä. Viidennen maan tehtaassa meriteitse paikalle kuljetetut osat ommellaan vaatteiksi, jotka matkustavat konteissa halpaa muotivaatetta janoaville kuluttajille.
Vaatteet ovat vain yksi esimerkki. Merirahtina kulkee maailman kauppatavarasta yli 90 prosenttia. Tarjousananaspurkin tai edullisen kodinkoneen hinta on todellisuudessa paljon kuluttajan maksamaa suurempi välillisten vaikutustensa takia. Rahtilaivojen polttoaineena käytetään muuhun kelpaamatonta öljyä. Kymmenettuhannet valtamerillä seilaavat konttialukset tuottavat päästöjä käsittämättömiä määriä.
Thaimaan-lentojen välttäminen on niin paljon helpompaa kuin arkisen tuotteen alkuperän selvittäminen tai sen tarpeellisuuden pohtiminen.
Jokapäiväisten tottumusten muuttaminen on vaikeinta mutta ei mahdotonta. Lähellä tuotettua kannattaa suosia, turhat valot sammuttaa. Matkustaa voi edelleen. Junalla, bussilla tai laivalla ei pääse kauas nopeasti, mutta näkeepä siinä välillä enemmän.
Päättäjiltä odotan julkisen liikenteen elvyttämistä. Yksityisautoilu on liian usein ainoa vaihtoehto.