Suomen liput hulmuavat tänään veteraanien kunniaksi. Päivä on tavallista juhlavampi ainakin niille 3121 veteraanille, jotka saavat tänä vuonna myönnetyn Suomen Valkoisen Ruusun 1. luokan mitalin. Moni saa mitalin paikallisessa veteraanipäivän juhlassa.
Presidentti Mauno Koiviston aloitteesta alettiin myöntää vuodesta 1987 alkaen Suomen Valkoisen Ruusun 1. luokan mitali kaikille niille veteraaneille, jotka eivät sotien muistomitalien lisäksi olleet saaneet mitään valtiollista huomionosoitusta.
Kaikkiaan on myönnetty 10 000 mitalia, joista 7000 viimeisen neljän vuoden aikana.
Tänä vuonna kaikki valtiollista tunnustusta vaille jääneet veteraanit saavat mainitun mitalin. Monet saajista eivät kuulu mihinkään Suomen veteraanijärjestöistä. Mitalien myöntäminen on kulkenut nimellä operaatio ”Loppusota”, joka päättyy nyt.
Moni saa mitalin elämän loppumetreillä, sillä 66 mitalin saajaa on täyttänyt 100 vuotta. Vanhin mitalin saaja on 108-vuotias. Mitalin saajia asuu myös ulkomailla. Nimiluetteloa selatessani havaitsin, että saajia on muun muassa Ruotsissa, Australiassa ja Yhdysvalloissa.
Veteraaniliiton mukaan veteraaneja oli vuoden 2017 syksyllä noin 15 000 ja heidän keski-ikänsä on 93 vuotta. Kelan rintamalisän saajien ennusteen mukaan veteraaneja on vuoden 2020 lopulla enää 6500.
Mitalien myöntäminen valtiollista tunnustusta vaille jääneille on hieno ja arvokas ele. Veteraanit ovat ansainneet arvostuksemme ja kunnioituksemme.
Kansallinen veteraanipäivä muistuttaa meitä muita siitä, miten nuoret miehet ja naiset lähtivät sotiin puolustamaan maataan uhraten tulevaisuutensa ja terveytensä, iso osa henkensä.
Arjen melskeessä helposti unohtuu, miten kalliilla maaperällä nykyisen elämämme kivijalka on.
Palaajat rakensivat elämäänsä uudessa tilanteessa. Opiskeluhaaveet saattoivat kariutua tai muuttua taloudellisten tai terveydellisten syiden vuoksi, velvollisuudentuntoista palaajaa saattoi odottaa vastuullinen tehtävä, josta ei voinut kieltäytyä tai koti jäi väärälle puolelle rajaa ja oli aloitettava elämä uudessa paikassa lähes tyhjästä. Kaiken koetun ohella he osallistuivat suomalaisen yhteiskunnan rakentamiseen.
Mitalien ja juhlapäivien rinnalla vieläkin tärkeämpää on veteraanien arki. He ansaitsevat yhteiskunnalta tarvitsemansa avun, hyvän hoidon ja huolenpidon jokaisena päivänä.
Veteraanit ovat osa suurta suomalaista tarinaamme.