Pakkanen paukkuu nyt nurkissa normaaliin tammikuun tapaan. Kovat pakkaset tuntuvat yhtä pahoilta joka talvi, mutta hyvin pukeutumalla jäätävästä alkuvuodestakin selviää kunnialla. Kerrospukeutuminen ja huolellinen suojautuminen muutenkin pitävät kehon lämpimänä.
Autot, puhelimet ja kaikenlaiset muut tekniset vempaimet voivat jäätyä kovassa pakkasessa. Niille hyytävä kylmyys on hyvä käyttötesti. Suomeen ei kannata oikeastaan tuoda edes vempaimia, jotka eivät pakkasta kestä. Joidenkin merkkien tuotteista tietää jo etukäteen, että niihin ei kannata liikaa luottaa talviolosuhteissa.
Kovimmat pakkasmuistoni liittyvät armeija-aikaan. Hyvällä pukeutumisella kuitenkin vältin paleltumiset. Rovajärven harjoitusalueella pidetyllä leirillä kaikki varusteet kastuivat vesisateessa ensimmäisenä iltana aika lailla. Sen jälkeen tulivat pakkaset. Sehän tarkoitti, että esimerkiksi kylmille keleille tarkoitetut toppatakit olivat kaikilla kuin peltilevyjä. Silloin ei ollut fiilikset kovin korkealla. Sain muiden varusmiesten kanssa sulatella teltan kamiinan lämmössä hyvin kosteutta imeneitä toppatakkeja yöllä pitkän aikaa, mutta siitäkin selvisimme.
Toisella Lapin leirilläni helmikuussa everstiluutnantti sanoi lähtöpuhuttelussa ennen bussien saapumista: täällä on pojat 50 astetta pakkasta. Hyytävältä ilma tuntuikin edellisenä yönä teltassa, jonka liepeiden alta tulvi sisään kylmyyttä. Bussia odotellessa piti hypähdellä, jotta pysyi lämpimänä.
En kuitenkaan usko, että Rovajärvellä oli silloin 50 astetta pakkasta. Ei siellä sentään niin jäätävä keli ollut. Toisaalta kylmään hyvin vuosien saatossa tottuneet puolustusvoimien upseeritkin hypähtelivät ihan samalla tavalla kuin varusmiehetkin lämpimänä pysyäkseen. Se kertoi, että ei siellä ihan kesäkeli ollut.
Vuotta myöhemmin vuoden 1999 tammikuussa mitattiin Ilmatieteenlaitoksen mukaan noin viikon ajan Pohjois- ja Keski-Lapissa 45–50 asteen pakkaset. Suomen kaikkien aikojen kylmin mittaus, - 51,5 astetta, saavutettiin Kittilän Pokassa 28. tammikuuta 1999. Silloin vuodentakaista tetsausta Lapin metsissä oli mukava muistella lämpimässä tuvassa. Kylmään metsään ei kauhean paljon tehnyt mieli lähteä pyörimään. Pahinta armeija-aikana olikin nimenomaan kylmyys.
Lapin leireillä oli kuitenkin mahtavia aurinkoisia päiviäkin, jolloin ei keljuttanut yhtään. Silloin oli oikeastaan ihan mukava tetsailla. Telttailukin tuntui ihan kivalta puuhalta silloin, kun hyytävä kylmyys ei tunkenut sisään teltan liepeiden alta ja sai nukkua.