Kun muutin 2000-luvun lopulla Keski-Suomesta Tornioon opiskelemaan, sain runsaasti ihmetteleviä kommentteja. Yhä edelleen, kun uusien tuttavuuksien kanssa tulee puheeksi mistä olen kotoisin, kuulen usein kysymyksen: ”Miten sinä olet tänne ajautunut?” Ihmiset niin pohjoisesta kuin etelästäkin tuntuvat aivan yhtä lailla ihmettelevän, miksi joku muuttaisi etelästä pohjoiseen, suuremmasta kaupungista pienempään. Ehkä kärkkäin kommentti minkä olen saanut muuttoni jälkeen, oli Helsinkiin muuttaneelta tutultani, joka sanoi: ”Miten sinä voit asua siellä pohjoisessa, sehän on niin kaukana kaikesta?”
Kun katsoo tämän hetken yleistä trendiä, kieltämättä kuljen hieman vastavirtaan. Muuttoliike suuntautuu maakunnista etelän kasvukeskuksiin. Aluekehittämisen konsulttitoimisto MDI:n viime viikolla julkistetun ennusteen mukaan Lapin väkiluku tulee vähenemään 9,3 prosenttia vuoteen 2040 mennessä. Työikäinen väestö vähenisi peräti 21 prosenttia. Vaikka suurimpana syynä synkkiin lukuihin on syntyvyyden voimakas lasku ja väestön ikääntyminen, ennusteessa on laskettu myös muuttotappioiden kasvavan.
Nuoret muuttavat etelään usein parempien työmahdollisuuksien perässä. Monilla aloilla suurin osa työpaikoista keskittyykin kasvukeskuksiin. Tosin siellä kilpailukin on kovempaa. Lapissa on kuitenkin myös joillain aloilla töitä tarjolla enemmän kuin on edes tekijöitä. Viime aikoina voimakkaasti kasvanut matkailu on yksi tällainen ala, joka varmasti tulee kärsimään työikäisen väestön vähenemisestä.
Itselläni ei ole koskaan ollut vaikeuksia löytää Lapista töitä, päinvastoin töitä on ollut usein tarjolla enemmän kuin olen ehtinyt tekemään. Minulla on tosin ollut etuna, että olen pystynyt suhteellisen vapaasti liikkumaan työmahdollisuuksien perässä sesongin mukaan. Perheelliselle tämä ei tietenkään ole yhtä helppoa. Kun on lapsia ja asuntolainaa, kaipaa hieman tasaisempaa toimeentuloa. Matkailualan ongelma on sesonkiluonteisuus. Alan työt vetävät jonkun verran nuorta väkeä Lappiin, mutta suurin osa ei tule jäädäkseen, vaan palaa kaupunkeihin sesongin päätyttyä.
MDI:n neuvonantaja Eero Holsti on sitä mieltä, että väkiluvun kehityksen suunnan ratkaisevat erityisesti 25-40 vuotiaat naiset, joita alueiden tulisi yrittää houkutella menestyäkseen tulevaisuudessa. Itse kuulun tuohon ryhmään. Pakko on kuitenkin totuuden nimissä myöntää, ettei muuttoni Meri-Lappiin ollut aikoinaan varsinaisesti suunniteltu unelmien täyttymys. Oikeastaan päädyin tänne täysin sattumalta. Vielä opiskeluaikana kuvittelin, että valmistuttuani muuttaisin heti joko Helsinkiin tai Tampereelle. Nyt viisi vuotta valmistumiseni jälkeen asun edelleen Torniossa. Pätkätöitä tosin olen tehnyt ympäri Lappia, mutta aina suunta on ollut pohjoiseen, niin toivottavasti jatkossakin. Oulua etelämmäksi en enää muuttaisi, ellei olisi aivan pakko, suurempaan kaupunkiin en kaipaa. Lapissa on puhdas ilma, luonto lähellä, turvallinen ympäristö. Lapissa on tilaa hengittää.
Jäin myös pohdiskelemaan tuttavani kommenttia siitä, että asun kaukana kaikesta. Kaukana mistä? Kaukana Helsingistä kyllä, mutta aika harvoin minulla sinne tulee asiaa. Keski-Suomessa asuvista sukulaisistani olen toki kaukana, he ovatkin ainoa asia mitä sieltä kaipaan. Sen sijaan Lapin tunturit, hiihtokeskukset ja koskemattomat erämaat ovat lähellä. Myös Ruotsi ja Norja ovat lähellä. Torniosta voi tehdä ulkomaanmatkan Ruotsiin vaikka päivittäin. Itselleni nimenomaan luonto on erityisen tärkeä. En voisi enää kuvitellakaan asuvani Helsingissä, sehän on niin kamalan kaukana kaikesta! Kaikista hyvistä vaelluskohteista ja laajoista erämaa-alueista. Sekä Lapista löytämistäni hyvistä ystävistä. Täällä kaikki tärkeä on lähellä.