Lapsuuden ja nuoruuden haaveammattini oli näyttelijä. Täytyy kuitenkin heti alkuunsa myöntää, että en hirveästi ponnistellut saavuttaakseni unelmiani.
Mutta kerran pikkuisen yritin: lähdin mukaan kesäteatteriin. Elettiin 2000-luvun alkua ja Harrastajateatteri Pinokkio esitti Meri-Puiston laululavalla näytelmän nimeltä Elokuun teehuone .
Esitin näytelmässä geishatyttöä ja kipakkaa japanilaista naista, kyläpäällikköä, jolla oli iso takapuoli.
Tuo kesä oli hauska ja antoisa. Jonkinlainen kipinä näyttelemiseen jäi, mutta en tullut lähteneeksi enää harrastajateatteriin mukaan eikä kukaan tullut kotoakaan päärooliin hakemaan.
Monet harrastukset vaativat vahvaa sitoutumista. Sitä vaatii myös harrastajateatteri. Treenit aloitetaan hyvissä ajoin keväällä. Koska kyse ei ole ammattilaisista, pitää harjoituksiin rientää työ- tai koulupäivän jälkeen.
Loppua kohden harjoittelutahti kiihtyy ja näyttämöharjoituksissa käydään monta kertaa viikossa. Jos tuuri käy, on toki katsantokannasta kiinni onko se hyvä vai huono, pääsee näyttelemisen lisäksi myös ohjaamaan tai vaikkapa rakentamaan lavasteita.
"Parhaimmillaan päivät kestävät aamukuudesta iltayhdeksään" kertoi Meri-Lapin estradin pitkäaikainen teatteriharrastaja Toni Sainio, kun tein juttua merilappilaisista kesäteattereista (sivu 25).
Palkinto ahkerasta puurtamisesta tulee lavalla. Kun yleisö nauttii ja kiittää. Aina yleisö ei tietenkään löydä paikalle. Jos on hyvä ilma, saattaa ihmisillä olla muutakin tekemistä kuin lähteä kesäteatteriin, jos on huono ilma, niin sekin on syy tehdä jotain muuta.
Meri-Lapin kesässä nähdään useampikin kesäteatteriesitys: komedioita, kuten kesäteatteriesitykset usein ovat. Ehkäpä ensi kesänä olisi aika tehdä lasten- tai koko perheen näytelmä Meri-Lappiin?
Toissa vuonna kävin yksissä kesäteatteriharjoituksissa. Tein kuitenkin nopeasti päätöksen olla lähtemättä teatteriin mukaan, juurikin siksi, etten halunnut aikatauluttaa kesälomaani.
Ehkä tämän harrastuksen aika tulee vielä.