Joel Armia painaa niska kyyryssä kaukaloa edestakaisin. Luistin liikkuu huomattavan sulavasti ja vie porilaista vinhaa vauhtia eteenpäin.
Tuntuu siltä, että Armia, 23, ehtii joka paikkaan. Hän pelaa alivoimaa, katkoo, harhauttelee ja luo tilanteita ketjukavereilleen.
Armia oli nuorena verraton mailataituri, mutta liikkeen kanssa oli ongelmia. Taitoa oli kuitenkin niin paljon, että hän pärjäsi sen ansiosta Suomen liigassa.
Ässät voitti mestaruuden keväällä 2013. Syksyllä Armia lähti valloittamaan Pohjois-Amerikkaa.
Alku ei ollut ruusuilla tanssimista, sillä koko ensimmäinen kausi Buffalon organisaatiossa kului farmiliigan Rochesterissa. Toisella Pohjois-Amerikan kaudella Armia pelasi yhden NHL-ottelun. Kesken kauden hänet kaupattiin Buffalosta Winnipeg Jetsiin.
Viime kaudella Armia sai jalkaansa NHL-oven. Hän pelasi 43 ottelua Winnipegissä tehoin 4+6=10. Tällä kaudella Armia on jo noussut Winnipegin vakiokalustoon.
Syynä on lähes täydellinen muodonmuutos. Armia on panostanut luisteluun ja puolustuspelaamiseen ja saanut nostettua ne aivan uudelle tasolle. Myös Armian rooli on muuttunut kotimaan ylivoiman erikoismiehestä alivoimaspesialistiksi.
- Tässä on kuljettu pitkä matka, että olen päässyt tähän asemaan missä nyt olen, Armia myöntää.
- Välillä oli aika tuskaista pelata AHL:ssä, kun tuntui, ettei näyttöpaikkaa NHL:ään irtoa. Nyt tuntuu hienolta, kun olen saanut paikan ylhäältä ja aika ison roolin.
Armia aloitti kauden vahvasti, mutta ikävä loukkaantuminen marraskuun alussa pakotti porilaisen puolentoista kuukauden sairauslomalle. Paluun jälkeen Armia on ollut taas vahvassa iskussa.
- Ihan hyvin menee, mutta itsestä tuntuu, ettei luistelu ole vielä samalla tasolla kuin ennen loukkaantumista.
Silloin luistin kulki vielä nykyistäkin kovemmin?
- Kyllä siltä ainakin tuntui.