Toi­mit­ta­jal­ta: Yhä pie­nem­pi joukko päät­tä­mäs­sä – Ro­va­nie­mi aikoo säästää de­mo­kra­tias­ta

-
Kuva: Jussi Leinonen

Arvostan ihmisiä, jotka käyttävät omaa aikaansa yhteisten asioiden hoitamiseen. Heitä ovat muun muassa kunnallisten luottamuselimien jäsenet. Haluan uskoa, että valtaosa heistä pyrkii vilpittömästi toimimaan yhteiseksi hyväksi eikä vain omaa tai puolueen etua tavoitellen.

Esimerkiksi lautakunnan jäsenyys vaatii paljon aikaa ja perehtymistä, jos tehtävän haluaa hoitaa kunnolla. Lautakunnissa päätetään isoista rahamääristä ja laajoista kokonaisuuksista, jotka vaikuttavat suoraan kuntalaisten arkeen. Tarpeita on paljon ja rahaa vähän, joten on tuskallisen vaikeaa päättää, miten rahat käytetään.

Aikaisemmin lautakuntia oli enemmän ja niiden tehtäväkentät olivat pienempiä. Esimerkiksi Rovaniemellä oli kaupungin ja maalaiskunnan yhdistyessä vuonna 2006 kymmenkunta eri lautakuntaa, joista kulttuuri-, liikunta- ja nuorisolautakunta ovat sen jälkeen yhdistyneet vapaa-ajanlautakunnaksi. Maaseutulautakuntaakaan ei enää ole.

Nyt Rovaniemen päätöksenteko-organisaatiota ollaan jälleen kaventamassa samalla, kun kaupungin koko toimialarakenne uudistetaan. Uudistuksessa tavoitellaan kolmen toimialan mallia, jossa kaikki kaupungin palvelut keskittyisivät elinvoiman, hyvinvoinnin tai perusturvan toimialalle.

Lautakuntiakin olisi jatkossa vain nämä kolme. Aluelautakunnat lakkautettaisiin kokonaan ja niiden tilalla perustettaisiin alueneuvosto, jolla ei enää olisi päätösvaltaa, vaan se toimisi vaikuttajaelimenä.

Uudistuksessa lautakuntien tehtäväalueet siis laajenisivat entisestään, mutta päättäjien joukko sen sijaan supistuisi. Yhä pienempi joukko ihmisiä päättäisi yhä suuremmasta määrästä asioita.

Uusi organisaatio varmasti virtaviivaistaisi päätöksentekoa, mutta samalla se keskittäisi valtaa. Demokratian kannalta se ei tietenkään ole täysin ongelmatonta.

Kun lautakuntien työmäärä kasvaa, rajaako se entisestään sitä ihmisjoukkoa, joka hakeutuu kuntapolitiikkaan ja luottamustehtäviin? Kenellä on mahdollisuus uhrata yhä enemmän aikaansa päätöksenteon taustatyöhön varsinkin, kun vaikeista päätöksistä ei saa koskaan kiitosta? Kasvaako viranhaltijoiden valta, kun päättäjät eivät pysty perehtymään asioihin kunnolla?

Toimialarakenteen uudistuksella haetaan myös säästöjä, jotka ovat tarpeen Rovaniemen vaikeassa taloustilanteessa. Säästöjä syntyy muun muassa lakkauttamalla jokunen toimialajohtajan virka.

Johtajissa varmaan onkin vähentämisen varaa, mutta onko päätöksenteko-organisaation supistaminen oikea keino säästää? Voiko demokratiasta tinkiä?