Käypä peremmälle, tuossa on ruokaa.
Siinäkö se on, lappilainen vieraanvaraisuus? Otetaan tulija sisään tulipalopakkasesta ja ammennetaan ruokaa kattilasta, josta talonväki on itsekin juuri syönyt.
Tämä tuli mieleen, kun haastattelin tätä lehteä varten matkailuasiantuntija Jatta Nousiaista . Hän luennoi ensi viikolla vietettävällä Rovaniemi-viikolla vieraanvaraisuudesta.
Nousiainen kertoi, että silloin kun hän muutti Etelä-Suomesta Lappiin, hän murehti sitä, kun kukaan ei kysy häneltä mitään. Enkö minä kiinnosta heitä ollenkaan?
"Mitä!" parahdin minä, joka olen lappilainen ties monennessako polvessa. "Sehän on mitä suurin kohteliaisuus, että antaa ihmisen olla rauhassa!" sanoin hymynkare suupielessä.
Meitä molempia nauratti. Sellaistahan se on, kulttuurieroja näet.
Minusta Rovaniemi on muualta tulevia kohtaan varsin vieraanvarainen kaupunki.
Silloin, kun itse muutin Rovaniemelle yhdeksän vuotta sitten, jouduin eksyksiin vain kerran. Se oli päivänä, jolloin piti mennä kesäteatteriin Konttisenrantaan.
Siis minne?
Teatterin esitteistä tai nettisivuilta ei löytynyt osoitetta. Rantaviivaa sen sijaan oli kilometrikaupalla. Etsimällä en perille löytänyt, kysymällä onneksi kyllä.
Myöhemmin sain oppia, että Konttisesta on Konttisenrannassa jäljellä enää nimi. Kaikki muu katosi savuna ilmaan noin seitsemänkymmentä vuotta sitten.
Itse en tullut tänne kovinkaan kaukaa, mutta tänä vuonna olen saanut opastaa kaupungin tavoille ystävää, joka on tullut Euroopan tuolta puolen. Se on ollut varsin helppoa, kiitos matkailun ja kansainvälisen yliopiston.
Karttoja, esitteitä ja esittelyjä löytyy yllin kyllin ja vieläpä monilla kielillä. Miltei joka ikisellä nettisivulla on kerrottu paikan sijainti ja saapumisohjeet niin, että muualta tullutkin löytää perille. Usein myös englanniksi.
Runsaan tarjonnan ääressä on helppo opettaa muualta tullutta. Niissä kunnissa, joissa tiedotus on suunnattu kuntien asukkaille, voi olla hyvinkin toisin – ellei vieraanvaraisuuteen ole päätetty vasiten panostaa.