Voin sen myöntää, vielä pari päivää sitten sana minimalismi vei ajatukseni vähäeleiseen kuvataiteeseen tai musiikkiin. Onneksi hakukone sivisti minua tässäkin asiassa: nykyään minimalismilla viitataan yhä useammin elämäntapaan. Minimalisti tavoittelee elämän yksinkertaistamista. Aika moni heistä myös pitää blogia aiheesta.
Paradoksaalista kyllä, moni minimalismiaiheinen blogi esittelee tavaroita ja hankintoja brändeineen päivineen, kuten blogimaailmassa tapana on. Listataan vaikkapa vaatekaapin sisältö vaate vaatteelta tai uuden, pienemmän kodin niukka, mutta käytännöllinen ja kaunis sisustus.
Seuraavan aukeaman juttuun haastattelemani ammattijärjestäjä Sanna Kilpeläinen muistutti, että suhteemme tavaraan kantaa vielä mukanaan muistoja sodasta ja jällenrakennuksesta. Vähintäänkin isovanhempamme ovat eläneet ajan, jolloin pula oli kaikesta. Mitään käyttökelpoista ei kannattanut heittää menemään. Elintason nousun ja kasvaneen valikoiman tarjoama mahdollisuus kuluttamiseen on sekin verrattain nuori ilmiö. Minimalismi taitaakin olla yltäkylläisyyteen syntyneiden sukupolvien vastareaktio materian hamstraamiselle.
Vaikken esittelee asuntoni valkeita seiniä blogissa, tunnistin hitusen minimalistia itsessänikin. Jos sellaisesta käy pyrkimys elää omannäköistä elämää ilman turhaa kuluttamista.
Kuin huomaamatta kaupassa käyminen on siirtynyt lähinnä ruokakauppoihin ja kirppiksille. Vaatekauppaan menen nykyään lähinnä vain pakon edessä, ja poistun sieltä uupuneena.
Kun kerran pääsee eroon vaikkapa uusien vaatteiden tuomasta mielihyvästä, ei sitä enää kaipaa. Mielihyvän sijaan hankinnoista seuraa epämukava olotila. Minimaalisesta ostamisesta huolimatta koti tuntuu olevan jatkuvasti täynnä ylimääräistä tavaraa.
Mitä vähemmän haluaa omistaa, sitä haastavampaa hankintojen tekeminen on. Jos omistaa vain yhden paidan, tulee sen olla kaikkiin tilanteisiin sopiva. Sellaista ei välttämättä löydykään ensimmäisestä kaupasta. Voikin pohtia, kuinka paljon aikaa ja ajatusenergiaa on valmis kulutusvalintoihinsa laittamaan. Rajallisia resursseja ihmisen elämässä nekin.
Haastekerrointa voi nostaa vielä tekijöiden kuten valmistusmaa ja -tapa, tuotanto-olojen ja materiaalien eettisyys ja ekologisuus, kestävyys, kierrätettävyys vertailulla. Kun niihin yhdistää shoppailun perusmääreet ulkonäkö, hinta ja saatavuus, muodostuu paletti, jonka läpikäyminen lopettaa hetken mielijohteesta tapahtuvan shoppailun kuin itsestään.
Helpointa on olla ostamatta mitään, jos nyt ruokaa ei lasketa. Minusta se on aika vapauttava ajatus – jota tietenkään en täysin noudata.