Kävin pitkän iltalenkin päätteeksi venyttelemään olohuoneen lattialle. Lapsi kipaisi iltapalapöydästä seuraksi. Sain toimia hänen tyynynään.
"Minusta äiti tässä sinun vatsan päällä on mukava maata", hän sanoi.
Niinkö? kysyin. – Kuuluuko sieltä ääniä?
"Joo, täältä kuuluu hassua murinaa."
Se oli sellainen ihana iltahetki. Mikäs sen mukavampaa kuin olla lapsen lähellä ja käytettävissä – tyynynä vieläpä. Pehmeänä tyynynä.
Pehmeyttä ajatellessani lopulta muistin, että eihän tämä olekaan mikään itsestäänselvä tilanne.
Olen nimittäin kohtuullisen tavallinen nykyvuosikymmenten nainen, ja koodistooni on vuosien työnä kirjattu, että vatsaan kohdistuva huomio ei ole mukava asia.
Sellaisessa maailmassa me monet olemme kasvaneet. Naurahdamme, kun lapsi kehuu jotakuta aikuista ihanan pehmeäksi.
Se on meistä hauskaa, koska lapsi esittää poikkeavan näkökulman. Samanlaista huvittavuutta ei tunnu, jos lapsi kehuu vaikkapa hiuksia tai ihanasti lakattuja kynsiä. Muut kehut ottaa helposti tosissaan, mutta pehmeyden ihanuus on lähinnä hauska vitsi.
Tyynyhetki ilahdutti minua eniten lopulta siksi, että huomasin oppineeni uutta. Minähän lähinnä eläydyin lapsen näkökulmaan ja olin iloinen siitä, että hänellä oli mukava paikka.
En muistanut ollenkaan, että tässä voisi itseinhokin nostaa päätään. Mielessäni ei edes välähtänyt se, että tässä sitä taas saadaan, ansaittua ankeaa huomiota.
Pidän äärettömän tärkeänä sitä, että en arvota omaa ulkonäköäni lasten kuullen. Ilmeisesti arvostan asian niin korkealle, että olen onnistunut hellittämään asiassa myös päänsisäisesti.
On hyvä, jos vanhempi ei soimaa tai kritisoi itseään peilin edessä ääneen, mutta vielä parempi on, jos hän ei edes ajattele sellaista.
Mieleni on totisesti muuttunut: pehmeääkin ruhoa saa kehua, jos kehuttavaa on.
Sen verran epäkypsä kuitenkin olen, että esimerkiksi työkavereilta en moisia kehuja kaipaa, ainakaan vielä.
Sen verran järkevä myös olen, että terveystarkastuksessa voi tämän asian tiimoilta edelleen hienovaraisesti kertoa keskeisistä riskeistä, joita keskivartalon rasvakerroksiin liittyy.
PS. Tällä viikolla kurkistamme muidenkin mieleen. Lukekaahan ihmeessä masennuksesta taidetta tekevän Sonja Huhtaniskan haastattelu!