On tapana sanoa, että koulut alkavat syksyllä. Ekaluokkalaiselle on jankattu keväästä lähtien, että koulu alkaa sitten syksyllä. Nyt, kun se sitten alkoi, hän ihmettelee, että "Ai, onko nyt syksy?".
Koulut alkoivat Rovaniemellä eilen – kesällä. Nyt ei ole syksy, vaan kesä. Voidaan elokuun alkupuoliskoa toki kutsua myös loppukesäksi, mutta syksyä tämä ei todellakaan ole. Perinteisesti heinäkuu on sitä lämpimintä ja aurinkoisinta kesäaikaa, mutta ainakin minulle elokuu on kesän parasta aikaa.
Olen jo pitkään, siitä lähtien kun tajusin, että se on mahdollista, kannattanut suomalaisten koululaisten kesälomien siirtämistä lähemmäs keskieurooppalaista mallia.
Koulu voisi päättyä kesäkuun puolivälin paikkeilla, viimeistään juhannukseen. Alkukesän epävakaissa säissä, luonnon vasta heräillessä (meillä täällä pohjoisessa nyt ainakin), voisi aivan hyvin vielä käydä koulua. Uimavedetkään eivät ole vielä lämmenneet, ja takapihalla saattaa nököttää yhä sitkeä lumiläntti. Uskon, että moni vanhempikin olisi tästä mielissään, sillä käsittääkseni suurin osa työssäkäyvistä haluaisi pitää lomansa heinä–elokuussa.
Takaisin opintojen pariin voitaisiin palata elokuun lopulla tai syyskuun alussa, kun on oikeasti syksy ja kesän riemut jo takanapäin. Mutta ei. Me laitamme lapsemme, ja opettajat, koulutöihin juuri silloin, kun luonto antaa parastaan. Metsät ja puutarhat notkuvat marjoja ja sieniä, kaikkialla on vihreää ja vehreää. Retkeilyolosuhteet ovat huipussaan. Uimaankin voi yhä mennä.
Tuntemani opettajat sanovat, että kesäloman siirtäminen olisi aivan liian vaikeaa – jouduttaisiin rukkaamaan koko lukuvuosi uuteen uskoon. Nyt, kun uutiset kertovat, että suomalaisissa kouluissa ei mene enää niin hyvin kuin ennen, eikö sitä lukuvuotta voisi sen nimissä hieman rukatakin?
PS. Pohjoisen mahtava, monipuolinen festarikesä huipentuu viikonvaihteessa Simerockiin ja Luosto Classiciin. Sääennusteet povaavat syksyisiä kelejä (toivottavasti ovat väärässä), mutta sen ei kannata antaa lannistaa – hauskanpito on pukeutumiskysymys.
Aikuisista valtaosa osannee pukeutua festareillekin sään mukaisesti, etenkin Luoston maisemissa yleisö on aina ollut hyvin varustautunutta. Nuoret sen sijaan suuntaavat todennäköisemmin Ounaspaviljongille kuin tunturiin, ja vaatetus lienee monilla kesäisen kevyt. Tarvitaan siis vanhempien jelppiä. Jos järkipuhe ei tehoa, lenkkarit eivät vaihdu kumppareihin eikä kesätoppi neulepaitaan, kehotan vanhempia hankkimaan pienen kertakäyttösadetakin ja sujauttamaan edes sen nuoren käsiveskaan tai takataskuun. Öisen sadekuuron iskiessä äiti tai isä napsii pisteet himaan.