Istun laavulla aikeissa ryhtyä paistamaan makkaraa. Eteeni kiehistangon nupin päälle lehahtaa kuukkeli. Se istuu siinä vain hetken, toteaa ettei nyt irtoa makkaraa, ja lennähtää viereisen puun oksalle tarkkailemaan tilannetta. Sieltä se katselee meitä sympaattisesti päätään kallistellen.
Taitan palan leipää ja ojennan sen kämmenelläni kohti puuta. Kohta kauniin oranssiin pukeutunut uusi ystäväni tulee luo. Tarttuu kynsillään sormeeni, nappaa leivän ja lähtee. Oi, miten ihana! Tule takaisin!
Hetken kuluttua se on taas siinä. Ja saa lisää leipää.
Laavuretkemme tuottaa lopulta kuukkelille merkittävän lisäyksen ruokavarastoon, ja meille muille suurta iloa. Kun teemme lähtöä, se käy vielä muutaman kerran yrittämässä olkapäälleni: Älä vielä mene, kyllä varastoon mahtuu vielä!
Mökin pihassa on lintujen ruokintapiste, jonka näkee keittiön ikkunasta. Eri lintulajeja on valtava määrä, toinen toistaan kauniimpia, isoja ja pikkuruisia, punertavia, keltaisia, raitaisia ja pörröisiä.
Tulkaa katsomaan! Mikä lintu tuo nyt sitten on? Voi miten söpö! Mökkiseurueemme ”unohtuu” monta kertaa reissun aikana katselemaan lintuja – lempeä hymy leviää katsojan kasvoille.
Kun keväisenä aamuna astuu ovesta ulos, pääsee kuulijaksi vertaansa vailla olevaan konserttiin. Monenkirjavan sirkutuksen täyttäessä ilmanalan maailma näyttää valoisammalta. Tuntuu, kuin itsellekin alkaisi kasvaa pienet siivet selkään.
Lintujen katselu ja kuuntelu tekee hyvää mielenterveydelle. Tutkimuksissa on todettu, että se rentouttaa, lieventää masennusta, stressiä ja ahdistusta.
Onnellisuustutkija Markku Ojanen sanoo, että linnuista on helppo löytää jotain sellaista, mikä voi kohottaa mielialaa. Niissä on jotain jännittävää ja salaperäistä.
Suomalaisessa muinaisuskossa kuukkelia kutsuttiin myös ”sielunlinnuksi” ja uskottiin, että metsämiehen henki siirtyy kuukkeliin hänen kuoltuaan. Voi kuukkeli-ystäväni, milloin me tapaamme jälleen?
Kirjoittaja on Uuden Rovaniemen toimittaja.