Kolumni

Toimittajalta: Turistina liikenteessä – Berliinissä taaperokin viilettää ilman pyöräilykypärää

-
Kuva: Jussi Leinonen

Matkustin kesäloman lopuksi Saksan pääkaupunkiin. Viime visiitistä Berliiniin oli taittunut jo lähemmäs vuosikymmen, joten katukuvassa oli uuttakin. Yksi silmiini osunut asia oli suomalaisittain kaupunkipyörinä tunnettujen, vuokrattavien polkupyörien runsaslukuisuus.

"Lataa appi, ja ota minut käyttöösi." "Soita tähän numeroon, niin saat pyörän käyttöösi!" osui näkökenttään tuon tuosta kadunvarsilta. Polkupyöriä tarjosivat useat eri yritykset: Uber-yhtiön sähköpyörä oli sähäkästi muotoiltu, Lidl-pyörä disainiltaan arkisempi. Molemmille näytti riittävän käyttäjiä.

Paitsi polkupyörän, älypuhelimen avulla olisi voinut poimia käyttöönsä myös sähköpotkulaudan tai -auton.

Kulkupelit saivat kuitenkin jäädä kadunvarteen, sillä Berliinin joukkoliikenne täytti matkustustarpeemme. Ja onhan rovaniemeläiselle metroajelu elämys jo sinänsä.

Harvaanasutun maailmankolkan ihmiselle on virkistävää vaihtelua solahtaa suurkaupungin anonyymiin ihmisvirtaan. Pysäkinvälin ajan metrossa vallitsee rauha, jossa voi antaa ajatusten virrata ja havainnoida saman matkan jakavia kaupunkilaisia, kiskojen kirskunnan ja rauhoittavina toistuvien kuulutusten keskellä.

Ihmisiä riittää ihmeteltäväksi: Berliinin metrolla ajetaan joka päivä keskimäärin 1,4 miljoonaa matkaa. Vertailun vuoksi, kotoinen Linkkarimme yltänee vastaavaan lukuun noin puolentoista vuoden aikana.

Bussi kulkee toki Berliinissäkin ja entisen idän alueella saattaa körötellä myös raitiovaunulla. Lisäksi S-bahnina tunnettu lähijuna kiertää koko kaupungin, joka muuten pinta-alaltaan on noin kymmenes Rovaniemestä.

Pyöräilemään innosti vastaan tullut Berliinin sotahistoriaan keskittyvä, opastettu pyöräkierros. Tiivistahtinen pyöräretki johdatti osallistujat sujuvasti kaupungin vaiheikkaan ja hyytävänkin historian tapahtumapaikoille. Huomasin pohtivani, voisiko vastaava konsepti toimia kotipuolessakin.

Brittitaustainen oppaamme luonnehti Berliiniä pyöräilijän unelmaksi moneen muuhun suurkaupunkiin verrattuna. Näin täytyy olla, sillä turistikin selvisi ryhmittäytymisestä keskikaistalta vasemmalle autojen seassa keskellä vilkkaasti liikennöityä risteystä – ilman kypärää.

Yllättävää kyllä, pyöräilykypärät ovat pyöräilykaupungissa melko harvinaisia. Taaperoikäinenkin matkustaa useimmiten avopäin lastenistuimessa tai pyöräkärryssä. Suomalaisvanhempaa näky hämmensi joka kerta.

Jäin pohtimaan, johtuuko kypärän vähäinen käyttö siitä, ettei Berliinin liikenteessä autoilija olekaan vahvimman oikeudella etenevä kuningas. Mene ja tiedä.