Elämme hassua välitilaa. Uusi lumi on ollut vanhan surma jo kuukauden. Lisää sataa liki joka päivä, mutta silti on ilmiselvä kevät. Kovin kylmä vain.
Isä sanoi, että se on tyypillinen pääsiäissää, kun puolen tunnin välein pyryttää ja paistaa aurinko. Tänä keväänä pääsiäinen kesti tutut neljä päivää, sää neljä viikkoa.
Uutistoimituksessa on odotettu silmä kovana sitä hetkeä, jolloin saisi kertoa lukijoille, että kesä alkaa viimein häämöttää. Ensin kerrottiin, että talvi jatkuu ainakin yli pääsiäisen, sitten myös yli vapun. Kuinkahan käy äitienpäiväksi? Ehkä silloin pääsemme väliin jääneelle laskiaisretkelle.
Toukokuu on minulle perinteinen imurointikuukausi. Kahden pitkin maita ja mantuja rypevän pojan äitinä ja pystykorvan emäntänä havahdun aina toukokuussa ihmettelemään, miksi ihmeessä olen talvella imuroinut.
Hiekan määrä pikkueteisessä, eteisessä, olohuoneessa, keittiössä, apukeittiössä ja suihkukopissa on uskomaton. Kun lumi ei enää peitä maata, ohjaan lapset suoraan pihalta suihkuun ja pesen heidät goretexeineen kaikkineen. Se on heistä valtavan hauskaa.
Minusta hauskaa on se, että meillä on tiuhaan vaihtuvia vuodenaikoja. Joka kuukausi tuo omat ohjelmanumeronsa, joista saa päästää irti, kun seuraavan aika koittaa. Minusta on hyvä, kun kaikelle on aikansa muuten tuskin saisin mitään aikaan.
Lauantain lehdessä kerromme vapun tapahtumista Rovaniemellä. Minulla on lisäksi taskussa vappupiknik-kutsu, jonka ystäväni esitti jo helmikuussa.
Aika näyttää istutaanko puistoissa nurmikolla ja hangella. Jos ruoho ehtii paljastua, sopiva istuinalusta lienee pressu. Jos talvi jatkuu, suosittelen porontaljaa.