Uutiskuvat ja -videot miltä tahansa sota-alueelta ovat järkyttäviä ja surullisia. Tiistaina tehty myrkkykaasuisku Syyrian pääkaupungissa Idlibissä ylitti järkyttävyydellään kuitenkin kaiken aikaisemman. Ainakin 72 ihmistä, joista 20 lapsia, sai surmansa tavalla, jota julmempaa ei voi kuvitella.
Iskun jälkeen kuvatut videot räjäyttivät todellisuuden päin naamaa.
Lapsia, jotka haukkovat henkeään epätoivoisesti suut vaahdossa. Auttajia, jotka suihkuttavat vesiletkuilla myrkkyä toimintakyvyttömien ihmisten vartaloilta. Kaduilla makaavia ruumiita vaatteet osin riisuttuina – heitä oli yritetty pelastaa vettä suihkuttamalla. Joku pumppaamassa elottoman miehen rintakehää kaaoksen keskellä. Lohduttomasti itkevä isä kuolleet kaksosvauvat sylissään kysymässä ”Miksi kukaan ei välitä, miksi kukaan ei auta meitä?”.
Tällaista pahuutta on vaikea käsitellä. Mutta ei siltä pidä myöskään sulkea silmiänsä.
Moni tuttuni on kertonut, ettei voi eikä halua katsoa videoita sodasta. Joidenkin mielestä ne ovat turhaa mässäilyä toisten kärsimyksellä. Perinteiset uutisartikkelit riittävät kertomaan meille mitä on tapahtunut.
Olin taannoin jonkin aikaa uutispaastolla, koska julmuudet ja pahuus eivät jättäneet rauhaan. Väsytti nähdä sitä jatkuvana virtana. Aloin myös ärsyyntyä jopa kohtuuttomasti typeristä viihdeuutisista maailman julmuuksien keskellä.
En tiedä tarkalleen miksi palasin uutisvirran pariin. Ainakin osittain siksi, ettei uutisia voi täysin sulkea pois. Kun yritin väkisin olla näkemättä, verkkokalvoilleni piirtyi vain vilahduksia otsikoista ja välähdyksiä videoista. Ne piinasivat enemmän kuin tieto.
Sodan julmuuksia näyttävät videot, joita eri uutistoimistot välittävät maailman nähtäviksi, ovat välttämättömiä. Niin hölmöltä kuin se kuulostaakin, olen niistä kiitollinen. Minulle ne ovat avanneet paremmin sitä todellisuutta, missä niin monet elävät – ja kuolevat. Niiden takia olen päätynyt lukemaan artikkeleita, jotka aikaisemmin olisin ohittanut. Niiden ansiosta olen alkanut etsiä ja löytänytkin tietoa, jota en aikaisemmin ollut motivoitunut etsimään.
Ketä ovat ne pahat, jotka tällaista tekevät? Mitä kaikkia tahoja tähän liittyy? Mikä on kenenkin motiivi? Välittääkö kukaan? Auttaako kukaan?