Rovaniemellä on takanaan surun ja järkytyksen viikko.
Maanantaina poliisi tiedotti viikonloppuna tapahtuneesta perhesurmasta, jossa miehen epäillään surmanneen ensin vaimonsa ja sitten itsensä. Tiistaina poliisi kertoi kadonneesta naisesta ja pyysi hänestä havaintoja. Keskiviikkoiltana uutisoitiin omakotitalon tulipalosta, jossa kuoli yksi henkilö.
Nämä tragediat koskettavat Rovaniemellä suurta ihmisjoukkoa – ennen kaikkea tietysti niitä, joiden elämä muuttuu lopullisesti. Perheitä, sukuja ja ystäviä.
Koska tapahtumat koskettavat myös lapsia ja nuoria, niitä on käsitelty Rovaniemellä useassa koulussa. Koulujen oma henkilöstö on keskustellut tapahtumista oppilaiden kanssa, mutta lisäksi kouluihin on saatu ulkopuolista apua muun muassa Ensi- ja turvakodin kriisikeskuksesta.
Keskiviikkoiltana kymmenet rovaniemeläiset hakeutuivat kirkkoon, jossa seurakunta järjesti hiljentymis- ja rukoushetken. Kaupunkilaisten surusta kertovat myös Rovakadun varrelle tuodut kynttilät.
Järkyttävät tapahtumat puhuttavat sivullisiakin. Ehkä ihmisluonteeseen kuuluu tarve käydä läpi tragedioita ja etsiä niille selitystä. Ehkä puhuminen auttaa purkamaan järkytystä.
Tapahtumat herättävät myös huhuja. Niiden levittäminen ei tietenkään auta ketään, vaan päinvastoin huhut voivat entisestään kasvattaa läheisten taakkaa.
Varsinkin sosiaalisessa mediassa sekä keskustelijoiden että sivustojen ylläpitäjien täytyy tuntea vastuunsa. Arvailujen esittäminen on asiatonta eikä kunnioita läheisten murhetta.
Onneksi some-keskustelu on ainakin toistaiseksi pysynyt maltillisena. Somessa on lähinnä arvosteltu poliisin vähäistä tiedottamista katoamistapauksen suhteen. Olisiko tarkempi tiedottaminen ehkä tuottanut parempia yleisövihjeitä ja auttanut etsinnöissä?
Kansalaisten ei kuitenkaan auta kuin luottaa siihen, että poliisin tiedotuslinja on harkittu. Luultavasti siihen vaikuttavat monet tekijät, joista me ulkopuoliset emme tiedä mitään.
Tällaiset tapahtumat myös pysäyttävät ja hiljentävät. On sydäntä kouraisevaa ajatella läheisten tuskaa. Sen äärellä kaikki sanat tuntuvat riittämättömiltä.