Anne Torvinen
Liityin Facebookiin jo sen alkuvaiheessa, kymmenen vuotta sitten. Olin ainakin ystäväpiirissäni jonkin sortin edelläkävijä, kun lähdin suin päin mukaan tähän uuteen hullutukseen. Ihastuin ja koukutuin oitis.
Somettamistani eivät ole kaikki katsoneet aina hyvällä. Olen puolustautunut sillä, että olen kuitenkin vain yhden some-kanavan nainen. Muuthan ovat Instagramissa ja Whatsappissa ja missä lie!
Uusi Rovaniemi käyttää tällä hetkellä kahta some-kanavaa, Facebookia ja Instagramia. Niiden päivittäminen ja seuraaminen kuuluu työhömme. Niiden kautta saamme paitsi juttujamme laajemmalle lukijakunnalle myös kommentteja ja palautetta sekä juttuideoita. Lehtemme ja sen tekijät tulevat myös toivottavasti seuraajillemme tutummiksi.
Viime aikoina olemme toimituksessa heränneet siihen tosiasiaan, että olemme hyvin pitkälti nuorten some-käyttäjien saavuttamattomissa. Eivät ne ole Facebookissa, on moni meille naurahtanut. Nuoret suosivat Whatsappia, Snapchatia ja toki myös Instagramia sekä aivan varmasti jotain, josta me emme ole kuulleetkaan.
Ajattelimme olla rohkeita ja yrittää nuorekkaampaa some-otetta: ”Kokeillaan niitä nuorten juttuja, vaikka sitä Snapmikäsenytolikaan. Katsotaan mitä sillä voisi tehdä! Tehdään ensin omat profiilit ja harjoitellaan salaa.”
Niinpä niin. Latasin toissailtana puhelimeeni Snapchatin ja tein profiilin. Kun oli aika aloittaa sovelluksen käyttö, sormi meni suuhun. Kuulostin varmaankin aivan omilta vanhemmiltani, kun he yrittävät saada puhelimen galleriassa olevan kuvan tekstin kera Facebookiin. Narisin kuin Putouksen Aina Inkeri Ankeinen: Onko kaiken pakko aina muuttuaaaaa? Vanha on parempi, se sama vanha naamakirja.
Laskin puhelimen kädestäni vähin äänin ja avasin telkkarin. Ah, uutiset ja sää.
Opin snäppäilyn kyllä, ajan kanssa. Jos sinä, snäppääjä, osaat käyttää sellaista vanhaa kommunikointivälinettä kuin sähköposti, kirjoita minulle ja kerro, miten kaupunkilehti voisi hyödyntää nuorten suosimia some-kanavia tavoittaakseen nuoret, potentiaaliset lukijamme.