Perheessämme eletään jännittäviä aikoja. Jälkikasvu aloitti tammikuussa päivähoidon, kun äiti palasi työelämään. Muutos on sujunut odotettua sujuvammin, lukuun ottamatta flunssa- ja lastentautien kirjoa, joka on värittänyt uutta arkeamme jo monessa eri sävyssä.
Pienokaisten lisäksi pöpöistä ovat saaneet osansa niin vanhemmat, hätiin saapuneet isovanhemmat kuin muutkin kyläilijät.
Kodistamme on muodostunut sairastupa, jossa ilta- ja aamurutiineihin kuuluu päivän oireiston läpikäyminen ja kokonaistilanteen arviointi. Kuka pääsee tällä kertaa töihin tai hoitoon, kuka jää kotiin, ja miten kenties lähipäivinä edetään.
Kun ilta laskeutuu, lapset nukahtavat ja talo hiljenee, mieleen hiipivät jo tulevien tuntien herätykset. Varmuuden vuoksi maate kannattaisi mennä jo ennen yhdeksää, mutta eihän sitä malta. Vaan oi sitä autuutta, kun aamulla herääkin ihmeen virkeänä, ja huomaa että on saanut nukkua useamman tunnin keskeytyksettä.
Töissä sairastuvan todellisuuden voi onneksi jättää hetkeksi taakseen. Viimeistään iltapäivällä kuitenkin huomaa jo ikävöivänsä kotona odottavien nuhanenien luo.
Juuri nyt tilanne näyttää toiveikkaalta. Ainakin vielä aamulla toinen lapsista vaikutti terveeltä, toinenkin pirteämmältä ja itsekin pääsin töihin. Myös miesflunssa oli paranemaan päin.
Ehkäpä sairastelukierre pitää ottaa vain siirtymäriittinä elämänvaiheesta seuraavaan, kokemuksena, jonka jälkeen selviytymispaletissa on jälleen uusia valmiuksia seikkailuun nimeltä vanhemmuus.
Lauantaina ilmestyy jälleen Uuden Rovaniemen perinteinen Vauvaliite. Jokaisen ihastuttavan palleron hoivaamiseen kuuluu varmasti niin väsyttäviä haasteita kuin huolet unholaan pyyhkiviä onnenhetkiä, toisin sanoen täyttä elämää. Lämpimät onnittelut jokaiselle vauvaperheelle – pysytäänpä terveinä!