Pyöräkorjaajaa nauratti. Olin raahannut liikkeeseen vastikään lumikinoksesta kuoriutuneen pyörän. Ruostekerroksen alta pilkisti sen verran maalia, että rungon tunnisti violetiksi. Vanteet olivat kierossa, jarrupalat kulahtaneet, kettinki löysällä ja lukko jumissa.
Minua häiritsivät kuitenkin eniten kumit, joissa ei enää pysynyt ilma. Paljonko niiden vaihtaminen maksaa, tiedustelin. Korjaajaa huvitti.
Tiedän, tiedän. Pyörässä olisi ollut paljon muutakin korjattavaa, mutta opintotuella kituutellessa tärkeintä oli, että menopelillä pääsi eteenpäin. Laskeskelin, että uusi pyörä maksaisi varmaan saman verran kuin vanhan perusteellinen korjaaminen.
Korjaaja oli ymmärtäväinen. Vaihtoi kumit kummempia kitisemättä. Kettinkikin oli öljytty, kun noudin ruostepurkkini.
Nyt monta vuotta myöhemmin katselen parvekkeelta polkupyörääni, joka ei päässyt pyörävaraston lämpöön talveksi. Kapistus ehti jäätyä kiinni takapihan telineeseen ennen kuin tulin ajatelleeksi asiaa. Siellä se seisoo edelleen ja odottaa säiden lauhtumista.
Opiskeluaikoina kuljin joka paikkaan pyörällä. Vinttasin melkein päivittäin monen kilometrin matkoja kouluun tai kavereiden luo kolmenkymmenen asteen pakkasessa, ukkosmyrskyssä ja vaakasuoraan kasvoja piiskaavassa räntäsateessa.
Silti olen ollut aina saamaton pyöränhuoltaja. Joskus rahapulaisena opiskelijana opettelin vaihtamaan kumit ja kiristämään jarrupalat isän ohjeistuksella, mutta työkaluni katosivat jonnekin.
Korjaamolle pyöräni pääsevät vasta, kun kettinki napsahtaa poikki tai renkaat puhkeavat. Silloin oikea osoite on usein pyörien hautausmaa, joten menopeli vaihtuu tiuhaan tahtiin.
Katselen kateellisena, kun kiiltävät, terhakat kaksirattaiset kurvailevat kevään korvilla ja pyöräilykauden kynnyksellä Rovaniemen kaduille. Omani vinkuu ja vikisee, kolisee ja kalisee. Ennen olin siitä melkein ylpeä, mutta nyt se on alkanut hävettää.
Päätin, että seuraavaksi ostan kunnollisen pyörän. Säilytän sitä pyörävarastossa, pidän renkaat täynnä ilmaa ja käytän parin vuoden välein huollossa.
Hyvä huolto säästää pyörää ja lisää turvallisuutta, kertoo pyöräkauppias Kari Jokelainen seuraavalla aukeamalla. Minun pyörieni eliniän ennustetta olisi ihan hyvä kasvattaa. Varmaan vinttaaminenkin olisi paljon mukavampaa vähemmän ruosteisella kulkupelillä.