Seuraa vilpiton kehu.
Olen nimittäin tänä kesänä löytänyt Rovaniemestä niin monta uutta puolta, että ihan pitää vähän kehaista vanhaa tuttua.
Pari vuosikymmentä näitä katuja tallanneena luulin, että nämä seudut olisivat jo moneen kertaan nähty , ja mietinkin alkukesästä, että mitähän tästä oikein tulee. Nyt, kolmisen kuukautta myöhemmin voin todeta, että hyvähän tästä tuli.
Salaisuus piilee näköjään siinä, että poistuu keskustan tietyömaiden keskeltä väljemmille seuduille. Oivalsin, kuinka mahtavat puitteet luonnossa liikkumiselle tämä kaupunki tarjoaakaan ja kuinka lähellä nämä puitteet loppujenlopuksi ovat.
Kahdenkymmenen minuutin ajomatkan päästä löytyi sellainen helmi kuin Vaattunkiköngäs. Luontopolku on monelle varmasti tuttu, mutta itselleni täysin tuntematon. Vaikka sääsket olivatkin syödä retkiseurueemme elävältä, teki paikka lähtemättömän vaikutuksen. Harmi, että Vikakönkään ja Vaattunkikönkään välinen reitti oli poikki juuri tänä kesänä, sillä pidemmällekin olisi tehnyt mieli patikoida. Mutta kerkeääpä tuota.
Reipas kuukausi myöhemmin kipusin Santavaaran kalliolle. Sillä reissulla Ounasjoen mutkan valaisi niin upea auringonlasku, etten ole hetkeen mitään hienompaa nähnyt. Istuimme kalliolla tovin jos toisenkin ihan vain joenmutkaa tuijottaen. Kamerasta oli jäänyt muistikortti kotiin, mutta kerkeääpä tuota. Ei kaikkea aina tarvitse tallentaa.
Kesä oli hieno. Sen kunniaksi karkaan heti ensimmäisellä junalla takaisin Ouluun, kunhan kesän työrupeama tänä perjantaina päättyy. Mutta tulen kyllä takaisin.
Tuskin kenellekään tulee yllätyksenä, että autopaikat ovat keskustassa kiven alla. Seuraavan aukeaman uutisjuttu käsittelee kaupungin autopaikkatilannetta. Erityisesti lämpöpaikoista on huutava pula.
Milloin kaupunki ymmärtää, että yksi keino parantaa tilannetta olisi julkiseen liikenteeseen investoiminen? Tämänhetkinen tilanne ei varsinaisesti kannusta bussilla kulkemiseen. Matka-aika on vähänkään syrjemmässä asuvilla helposti moninkertainen – jos bussia edes kulkee.