Olen antautunut.
Tänä viikonloppuna meillä järjestetään jo neljännen kerran Halloween-juhlat. Juhlaidea syntyi alun perin ekaluokkalaisen päässä, ja koska minä olen minä, sanoin että mikäpä siinä. Järjestetään vain.
Siihen asti olin suhtautunut halloweeniin välinpitämättömästi. Yrittihän se luikerrella elämääni kaupan sisääntulokäytävillä ja muilla hyvillä heräteostosten myyntipaikoilla, mutta minun ei tarvinnut siitä perustaa.
Kaupallisuutta, kuolemaa ja kummituksia. Siinä olisi jo liuta syitä inhota koko halloweenia, mutta en tykkää inhoamisesta. Pikemminkin haluaisin lisätä hyvyyttä ja rakkautta maailmassa, ja asioiden inhoaminen ja vihaaminen ei siinä auta.
Kun vanhemmat ensimmäisellä kerralla toivat lapsia juhliin, selittelin itseäni ulos halloween-kuviosta. Totta se onkin, että en halloweenistä perusta, mutta ei minusta ole äitinä kieltämään sitä kulttuuria, jossa lapset elävät. Olkoonkin, että siihen kuuluu myös asioita, joista en tykkää.
En ole useinkaan kyllin vahva kantamaan ankeuttajan vastuuta eivätkä ihanteeni aina ole niin kirkkaita, että valaisisivat hömppäkulttuurin varjossa kulkevan tien. Mieluummin pysähdyn miettimään kuin rynnistän epätoivoiseen vastarintaan ja eksyn.
Kasvattajan vastuuta yritän tietysti kantaa parhaani mukaan. Kerron näkemyksiäni ja tunteitani, ja yritän opettaa valitsemaan oikein ja oikeudenmukaisesti. Tietysti yritän myös pitää kiinni kaikkein tärkeimmistä asioista, mutta se, vietetäänkö pyhäinpäivän rinnalla halloweenia, ei ole minusta kohtalonkysymys.
Olen jättänyt syvälliset halloween-pohdinnat taakseni. Keskityn iloitsemaan siitä, mitä kaikkea meille juhlien myötä vyöryy: iloa, elämyksiä, lasten kavereihin tutustumista ja tässä tapauksessa myös luokkahengen kohottamista.
Monet ihanteeni hehkuvat vain himmeästi, mutta yhtä yritän tosissani pitää kirkkaana: Jos jotenkin voin edistää lasten sosiaalisia suhteita, sen mieluusti teen.
Siinä ohessa näpistän nyyttäriherkkupöydästä itselleni niin paljon sipsejä ja popcorneja kuin ehdin ja kehtaan. Tutustun myös erilaisiin, pääasiassa karmivan puoleisiin karnevaalihahmoihin ja yritän taas kerran oppia, kuka on mikin ja mistäkin tarinasta. Sitten unohdan ne saman tien, sillä en ole pätkääkään kiinnostunut fantasiakertomuksista.
Jos jollakin päätäni vaivaan, saatan mietiä, miten Harry Potter oikeastaan edes liittyy halloweeniin.