Maitolaiturit maantien varressa olivat ennen vanhaan elävän maaseudun merkkejä. Maidontuottajat toivat laiturille täydet maitotonkkansa, jotka meijeriauto haki pois ja palautti samalla tyhjät tonkat.
Maitolaiturit toimivat myös kylien nuorisotiloina. Maitolaiturille kokoontuva nuoriso pääsi suojaan aikuisten katseilta ja saattoi rauhassa suunnitella viikonlopun tanssireissua tai vaikkapa kokeilla tupakanpolttoa.
Maitolaiturit katosivat, kun maitoa alettiin kuljettaa tankkiautoilla. Paljon myöhemmin teiden varsille tulivat pysäkkikatokset linja-auton odottajia varten.
Nyt suuri osa pysäkkikatoksista katoaa Lapista, sillä Lapin ely-keskus purkaa niitä säästösyistä. Pelkästään Rovaniemeltä poistetaan 113 katosta ja koko Lapista noin 400 katosta. Lapin Kansan mukaan ely-keskus arvioi säästävänsä vuosittain 50 000–100 000 euroa, kun katoksien hoitokustannukset pienenevät.
Pysäkkikatoksien poisto on malliesimerkki byrokraattisesta päätöksestä, jota tehtäessä ei ole kuultu niitä ihmisiä, joita päätös käytännössä koskee. Ely-keskus ei ole neuvotellut esimerkiksi kyläyhdistyksien kanssa siitä, olisivatko yhdistykset voineet ottaa joitakin katoksia hoitaakseen.
Kaikki katokset eivät varmaankaan ole tarpeellisia, mutta kylien tuntumassa niillä on perustehtäväänsä suurempi merkitys. Edesmenneiden maitolaitureiden tapaan myös pysäkkikatokset ovat elämän merkkejä: ne viestivät siitä, että jokunen sinnikko haluaa edelleen asua maaseudulla, vaikka se haastavaa onkin.
Pysäkkikatoksia rakensivat aikoinaan kunnat, mutta myöhemmin ne siirtyivät Lapin tiepiirin hallintaan. Sen vuoksi ely-keskuksella on valta päättää pysäkkien purkamisesta.
Se, että pysäkit puretaan ilman keskustelua tai edes laajaa tiedottamista, kertoo vanhakantaisesta hallinnosta. Asiat tehdään niin kuin ne hallinnon kannalta vain on helpointa tehdä. Ei ihme, että asia suututtaa kylien väkeä.
Ja kyllä se hiukan suututtaa ohikulkijaakin, jonka silmää monet katoksista ovat ilahduttaneet. Kesäisin on ollut mukava nähdä katoksia, joita kyläläiset ovat koristelleet kukkasin. Tällainen huolenpito jos mikä kertoo siitä, että maaseudulla on vielä elinvoimaa ja yhteishenkeä.