Polkupyörä on yksinkertaisuudessaan nerokas kulkuneuvo: edullinen, terveyttä ja hyvinvointia edistävä ja käytännössä päästötön. Pyöräilyn lisääminen onkin asetettu tavoitteeksi niin valtakunnan tasolla kuin meillä Rovaniemellä. Harmillista kyllä toimet niiden saavuttamiseksi jäävät usein sanahelinän tasolle ja autot kiilaavat edelle vahvemman oikeudella. Muun muassa tiehankkeiden rahoitus kertoo tästä: kevyen liikenteen osuus kokonaisbudjetista on parin prosentin luokkaa.
Nykymuodossaan polkupyörä on vasta noin satavuotias keksintö, joka kehittyy yhä. Viime vuosia katukuvassa ovat yleistyneet myös sähköpyörät, fatbiket. Esimerkiksi sähköfatbiken ja peräkärryn yhdistelmällä isommatkin kauppareissut ja lapsien kuskaus hoituisivat vaikka vuoden ympäri, ja näin se voisi toimia auton tai kakkosauton korvaajana. Toinen vaihtoehto on sähköavusteinen kuormapyörä, joita osui silmiin ainakin viime kesänä eteläisemmässä Suomessa jo useampia.
Pitkien matkojen taittajaksi pyörästä ei ole kuin lajia varta vasten harrastaville, mutta suuri potentiaali piilee juuri arjen lyhyissä, muutaman kilometrin siirtymissä. Etenkin ruuhka-aikaan polkupyörä voi olla oikealla reittivalinnalla autoa nopeampikin vaihtoehto.
Siinä missä kelpo kansalainen voi lisätä omaa pyöräilyään hankkimalla tarkoitukseensa sopivan ajopelin ja varusteet, on kaupungin ja valtion tehtävä pitää yllä ja kohentaa infrastruktuuria eli paitsi mahdollistaa pyöräily, myös tehdä siitä entistä houkuttavampaa.
Aika näyttää, milloin Rovaniemellä nähdään ensimmäinen pyöräkaista tai -katu – tai saameko vielä oman kaupunkipyöräjärjestelmän uudistuneen paikallisbussin kaveriksi. Oululaiset saavat omat 600 pinkkiä kaupunkipyöränsä käyttöön vielä kesäkuun aikana.
Yllättävää kyllä, talvipyöräilyn kannalta Rovaniemen pohjoinen ilmasto on etu. Lumipeite on meillä vallitseva talviolosuhde, kun esimerkiksi pääkaupunkiseudulla erilaiset jään ja loskan olomuodot ovat jopa tyypillisempiä. Siinä missä Etelä-Suomessa talvipyöräilyä on markkinoitu viime vuosina uutena juttuna, on Rovaniemellä tehty sitä aina. Kaupunki on etäisyyksiltään tähän omiaan. Kansainväliset vaihto-oppilaatkin sotkevat sujuvasti opiskelija-asuntolalta oppilaitokselle halki nietosten. Ja pyöräilyhän sujuu lumella, kunhan auraus vain toimii. Ilahduttavasti kaupunki tiukensikin kunnossapidon kriteerejä kevyen liikenteen väylien osalta, kun urakointi siirtyi alkuvuodesta Alltimelle.
Keskiverto suomalainen oppii pyöräilemään jo hyvissä ajoin ennen kouluikää. Moni meistä muistaa vielä aikuisenakin tunteen, kun tasapaino oma pyörän päällä löytyi ensimmäistä kertaa ilman apupyöriä. Kuin lentämään olisi oppinut!
Nykyään yhä useamman lapsen ensipyörä on polkimeton tasapainopyörä. Sitä potkuttelemalla oppii pitämään tasapainon satulassa kuulemma apupyöräpyöräilyä paremmin. Mutta olisitko arvannut, että potkupyörä on omiaan myös aikuisen käyttöön? Kaikkialla maailmassa pyöräily ei ole yhtä yleistä kuin meillä Suomessa. Rovaniemelläkin Moninet järjestää joka vuosi aikuisille maahanmuuttajille suunnattuja pyöräilykursseja. Seuraavalla aukeamalla ääneen pääsevä pyöräkorjaaja Taina Stark kertoi haastattelutilanteessa rakentaneensa polkimettoman tasapainopyörän kurssilaisten tarpeisiin.
Ensi maanantaina käynnistyy valtakunnallinen Pyöräilyviikko. Vietetäänpä sitä itsekukanenkin hyppäämällä satulaan!