Sain viime viikolla puhelun lukijalta, joka tiedusteli, olenko kuullut Pöykkölään rakennettavasta isosta puistoalueesta. Puhelimessa soittaja kuulosti tuohtuneelta: hänen mielestään kyseinen, upouusi puistoalue oli epäsiistin näköinen.
Tämä puisto oli minulle etukäteen tuntematon. Innostuin aiheesta viimeistään, kun soittaja kuvaili aluetta ”rantabulevardiksi”.
Mielessäni vilisivät idylliset, eurooppalaisten rantakaupunkien bulevardit. Etsin tohkeissani kartalta, missä päin Pöykkölää mahtaa olla rantaa, johon tällaisen virkistysalueen rakentaminen olisi mahdollista. Ihastelin kaupungin suunnitelmien kunnianhimoisuutta.
Maanantaina huristelimme kuvaajan kanssa kohti Pöykkölän bulevardia.
Perillä rantamaisemasta ei ollut tietoakaan: siellä odotti kuoppainen, nokkosta puskeva piennar sekä matala puronliru, jossa vesi hädin tuskin virtasi.
Älkää käsittäkö väärin. Pöyliöojan puiston ei ole tarkoituskaan olla Rivieran kaltainen rantakatu eikä sitä ole sellaisena mainostettu. Viittä vaille valmiista puistosta on tarkoitus tehdä luonnonmukainen, niittymäinen puronvarsipuisto.
Minua huvitti, kuinka pahasti kompuroin päässäni paisuneisiin mielikuviini.
Toinen esimerkki. Kesän alussa Rovaniemen kaupunki tiedotti uusista koirankakkapussitelineistä. Uusia telineitä kuvailtiin koirankakkapussiautomaateiksi, ja niillä korvattiin kaikki aikaisemmat telineet. Uusien automaattien kuvailtiin ”kannustavan” koirankakkojen keräämiseen, koska ilmeisesti aikaisemmat telineet eivät sitä tehneet.
Automaatilla tarkoitetaan yleensä konetta, joka tekee sille määritellyt tehtävät itsestään. Työkaverin kanssa tirskuimme, kun mielikuvissamme jätepussin annosteleva ja syöttävä ”automaatti” paljastuikin tavalliseksi telineeksi, jossa pussit odottavat rivissä ottajaansa.
Hauskat tapaukset muistuttavat minua sanojen voimasta sekä niiden vaikutuksesta mielikuviin ja odotuksiin: toiselle kesämökki tarkoittaa kaksikerroksista huvilaa kaikilla mukavuuksilla, toiselle se on mummon vanha, nariseva pirtti.
Toimittajan työssä täytyy jatkuvasti käydä itsensä kanssa keskustelua siitä, minkälaisin sanoin kuvaa käsiteltävää aihetta. Rikkailla termeillä kuivaankin juttuun saa eloa, mutta harkitsemattomilla sanavalinnoilla voi saada aikaan valheellisia mielikuvia.
Valintoja ei kuitenkaan tehdä aina tiedostaen. Niihin vaikuttaa moni asia, muun muassa kiire.
Kolmas esimerkki. Minusta puiden istuttaminen asutusalueille on arvokas ja kannustettava teko. Ajattelin, että kaikki haluavat sitä.
Sitten törmäsin erääseen Pöykkölän asukkaaseen, jonka mielestä Pöyliöojan puistoon ei saa istuttaa ainuttakaan puuta, koska avara maisema on niin upean tunturimainen.
Pelastakaa Pöyliöoja puilta! hän julisti.
Kirjoittaja on Uuden Rovaniemen toimittaja.