Anne Torvinen
On niin kovin helppo sanoa, jos sanottavana on jotakin negatiivista. Teemme sitä jatkuvasti, ja usein huomaamattamme. Valitamme huonosta palvelusta, tiuskimme lattialla lojuvista vaatteista, murisemme työkaverin selän takana, huomaamme pienetkin viat ja olemme kärkkäästi huomauttamassa niistä.
Ja voi kuinka vaikeaa on antaa sitä jatkuvasti peräänkuulutettavaa, mutta poissaolollaan kirkkaana loistavaa positiivista palautetta! Kuinka hankalaa onkaan kehua toista tai kiittää hyvästä palvelusta – tai siitä, että likaiset sukat ovat löytäneet tiensä pyykkikoriin. Pidämme monia myönteisiä asioita itsestäänselvyytenä.
Olen ryhtynyt tietoisesti keskittymään myönteisen palautteen antamiseen. Minulle näet käy usein niin, että ajattelen itsekseni esimerkiksi "onpa hän laittanut hiukset tänään nätisti", mutta ajatus ei kulkeudu ääneen sanotuiksi sanoiksi suuhuni. Viime aikoina olen alkanut pusertaa sanat ulos. Ja kun olen siinä onnistunut, on se tuottanut mahdottoman paljon iloa ja hyvää mieltä niin sanojen kohteelle kuin itsellenikin.
Sain vahvistusta missiolleni nähtyäni Pekka Hyysalosta kertovan New Run -dokumentin. Lisää intoa antoi rovaniemeläisen yrittäjän Heidi Alarieston tempaus.
Alariesto perusti viime viikolla Facebookiin julkisen ryhmän, jonka nimi on Positiivinen Rovaniemi . Sen tarkoituksena on antaa myönteistä palautetta rovaniemeläisille yrityksille, yhteisöille, tapahtumille ja yksittäisille ihmisille. Lyhyessä ajassa ryhmä on saanut jo yli kaksi sataa tykkääjää – positiivisuudelle on tilausta.
Haluamme olla kaupunkilehtenä mukana levittämässä myönteisyyden sanomaa. Sen takia olemme haudanneet Mitä jätkä? -palstan, ja alamme tästä lehdestä lähtien julkaista sen tilalla Viikon positiivisen , jonka poimimme Positiivinen Rovaniemi -ryhmän päivityksistä.
