Japanilaisen Marie Kondon KonMari-nimellä tunnettua kodintavaroiden järjestelymenetelmää käsittelevät elämänhallintaoppaat ja niistä tehty Netflix-sarja ovat tällä hetkellä ns. kuuminta hottia. Yhä useampi koti eri puolilla maailmaa ”pirskahtelee”, kun Kondon menetelmää noudattavat luopuvat kaikesta turhasta, iloa tuottamattomasta tavarasta.
Menetelmän periaatteena on, että kotiaan järjestelevä ihminen kysyy itseltään jokaisen esineen tai vaikkapa vaatteen kohdalla ”tuottaako tämä minulle iloa, pirskahteleeko tämä”. Jos näin ei ole, esinettä tulee kiittää ja sitten hankkiutua siitä eroon – ellei se ole aivan välttämätön, kuten vaikkapa ainoa toppatakki.
Kodin tyhjentäminen turhasta tavarasta KonMari-metodilla johtaa kuulemma pysyvään ja myönteiseen elämänmuutokseen myös mielen tasolla.
Sosiaalinen media aiheuttaa minulle nykyään enemmän negatiivisia kuin myönteisiä tuntemuksia ja ajatuksia. Some-feedini pirskahtelevat kovin harvoin. Silti käytän niiden parissa tolkuttoman paljon aikaa.
Pitäisikö siis ryhtyä marittamaan omat some-kanavat?
”KonSome-metodia” noudattaen pohtisi jokaisen tilin kohdalla: Pirskahteleeko tämä? Jos ei, kiittäisi sitä mielessään ja lopettaisi sitten sen seuraamisen tai vaimentaisi sen näkymisen omassa some-virrassa.
Kuinkahan paljon urakka veisi aikaa? Esimerkiksi vaatekaappejaan marittavat saattavat kuulemma tuskailla viikkokausia arvioidessaan hamosten ja paitojen pirskahtelevuutta. Mutta urakasta selvittyään he kokevat elämänlaatunsa parantuneen merkittävästi.
Montakohan some-tiliä feediini jäisi? Läheisiä ystäviä ja muutama hauska puolituttu, luotettavia uutismedioita, National Geographic, valokuvaaja Konsta Punkka ja post-it -lapuille piirtävä Pieruperse nyt ainakin.
Ja sitten on se yksi, joka pirskahtelee tällä hetkellä vimmatusti. Sen pidän varmasti.
Sain vuoden alussa kutsun liittyä ”Nuku vähintään yksi yö ulkona joka kuukausi 2019 -haaste!”-nimiseen Facebook-ryhmään. Siihen kuuluvat vajaat 700 ihmistä eri puolilta Suomea kertovat kuvin ja sanoin, miten haaste on sujunut.
Yksi nukkui Riisitunturissa lumikuopassa, toinen omalla parvekkeella kolmeen liian ohueen kesämakuupussiin kääriytyneenä. Jollakin tuli itse rakentamassaan lumikammissa kuuma, kun toinen myönsi hipsineensä aamuyöstä sisätiloihin varpaat umpijäässä. Pakkaslukemat, varusteet, eväät ja fiilikset, niiden lukeminen tuottaa iloa.
Parasta koko hommassa on se, että ryhmän jäsenet kommentoivat toistensa päivityksiä kehuen, kannustaen ja opastaen. Kukaan ei sorru negatiiviseen sanailuun.
PS. Olen muuten itsekin ottanut haasteen vastaan. Tammikuun yöpymisen suorittamiseen ja pirskahtelevan some-päivityksen tekemiseen on tätä kirjottaessa enää kaksi mahdollisuutta.