Ennen oli kaikki paremmin, niinhän sitä sanotaan. Sanonta pätee joidenkin mielestä ainakin Rovaniemen ulkojääkenttien ja -kaukaloiden kunnossapitoon. Sen myöntävät kunnossapitäjät itsekin. Parikymmentä vuotta sitten kaupungin kenttiä oli hoitamassa joka ilta kolme työntekijää, nyt vain yksi.
Ennen oli kaikki paremmin myös siinä mielessä, että harrastajia oli enemmän: esimeriksi kaukalopallojoukkueita oli useita niin SM-tasolla kuin harrastesarjoissa. Jopa jääpalloa pelattiin. Nyt harrastetaan jääkiekkoa ja taitoluistelua – jäähallissa.
On kuitenkin totta, että vaikka urheiluseurat eivät enää treenaa ulkojäillä entiseen tapaan, eikä lajien kirjokaan ole niin monipuolinen, on ulkojäillä omaksi ilokseen luistelijoita yhä olemassa. Pipolätkän pelaajat eivät ole kadonneet minnekään. Uskokaa pois, heitäkin on, jotka vetävät luistimet jalkaansa ja käyvät kuntoilumielessä kiertämässä kenttää.
Ainakin täällä pohjoisessa, missä saadaan vielä nauttia oikeasta talvesta pakkasineen, lapsia opetetaan luistelemaan. Ja luistelemaan opittuaan nuo lapset haluavat luistella vapaa-ajallaan, vaikka eivät koskaan ryhtyisi pelaamaan lätkää tai taitoluistelemaan.
Laitoin Facebookin Rovaniemen Puskaradio -ryhmään perjantaina päivityksen, jossa kyselin kaupungin jääkenttien kunnossapidosta. Sain viikonlopun aikana kymmeniä vastauksia . Monet niistä tulivat sähköpostiini ja olivat pitkiä, osa laittoi kuviakin mukaan.
Vaikka osasin aikaisemmin saamieni juttutoiveiden perusteella odottaa, että kaikki ei ole kunnossa, oli vastausten samankaltaisuus silti yllättävää. Iltaisin ja viikonloppuisin ei juuri aurata, jää on vaarallisia railoja täynnä, kaukalot repsottavat ja päätyportit jätetään aina auki, välineitä omatoimiseen lumen putsaukseen ei ole.
Luettuani kaupungin vapaa-ajanlautakunnan (tilaaja) ja Napapiirin Infran (tuottaja) välisen liikuntapaikkojen kunnossapitoa koskevan sopimuksen, joka on kaikkien luettavissa netissä, en ole enää niin yllättynyt.
Kun sopimukseen ei ole kirjattu ulkojäiden kohdalle minkäänlaisia kriteerejä kunnossapidon laadusta, ei voi odottaakaan kovin paljon. Ainoa jollakin tavalla kunnossapidon tasoa määrittelevä lausepari on: "Palveluaika määräytyy sääolosuhteiden ja käyttötarpeen mukaan. Lähtökohtana laadukkaan liikuntapaikan ylläpitäminen kustannustehokkaasti."
Sopimuksessa kerrotaan, että osapuolet sitoutuvat jatkuvaan laadunvalvontaan ja kokoontuvat vähintään kerran kuukaudessa käsittelemään muun muassa työn laatua ja asiakaspalautteita. "Asiakaspalautteet huomioidaan ja hyödynnetään palvelujen laadun arvioinnissa."
Haastattelemani kaupungin ja Infran edustajat kertovat , että ulkojäiden kunnosta on tullut vähän palautetta. Sinuna, ulkojäiden kuntoon tyytymätön kaupunkilainen, antaisin aktiivisesti palautetta tilaajan eli vapaa-ajanlautakunnan suuntaan, sillä mikään ei muutu, jos ongelmia ei nosteta esille.