Ounasvaaran hiihtokeskuksen halfpipe ei ole ollut pystyssä enää viimeiseen kahteen kauteen. Uusi Rovaniemi julkaisi aiheesta sekä mielipidekirjoituksen että uutisen .
Vaikka olen itsekin laskenut Oukulla, en ole halfpipen puuttumista huomannut. Tämä johtuu siitä, etten laske lumikourussa. Olen myös kiertänyt kaukaa ilmeisen suositun park-rinteen, jossa on hyppyreitä ja muita temppuilupaikkoja. Laskettelua harrastavat lapseni ovat sen verran pieniä, että heitäkään eivät kourut ja hyppyrit ole vielä kiehtoneet. Asian tila muuttunee tulevaisuudessa.
Totta puhuakseni en käy missään hiihtokeskuksissa laskemassa elleivät lapset ole mukana. Lapseni tykkäävät laskemisesta ja haluavat oppia lisää. Heidän opettamiseensa ja oppimiseensa pieni hiihtokeskus kodin kupeessa on ihanteellinen.
Kun lähden nauttimaan laskemisen riemuista, suuntaan mahdollisimman koskemattomille rinteille. Hissiä en tarvitse, enkä edes halua. Yksi vapaalaskun suurimmista nautinnoista on rinteen kapuaminen kaikessa hiljaisuudessa, koskemattoman luonnon keskellä.
Ounasvaarallakin on satsattu vapaalaskijoiden alati kasvavaan joukkoon tekemällä Tottorakalle kaksi niin sanottua hoitamatonta rinnettä. Laskutaidoiltaan jo hieman kehittyneempi nappula pääsee niissä kokemaan aavistuksen vapaalaskijan maailmasta.
Ounasvaaraa kehitetään nyt vauhdilla joka puolelta. Lapland Hotelsin omistukseen hiljattain siirtyneen hiihtokeskuksen satsaukset viime talvena avattuihin vapaalaskurinteisiin ja synergiaedut tunturikeskusten kanssa ovat tervetulleita etenkin tavallisen harrastajan kannalta. Myös turistin näkökulmasta kaupunkihiihtokeskus on melkoinen helmi.
En silti voi olla myös hieman ihmettelemättä kehityssuuntaa. Ounasvaaralla nimittäin sijaitsee myös vuoden 2016 alusta viralliseksi olympiavalmennuskeskukseksi nimetty Santasport Lapin urheiluopisto. Se keskittyy erityisesti talvilajeihin – luonnollisesti.
Miksi hiihtokeskuksessa ei siis panosteta myös olympialajien harjoittelun mahdollistamiseen? Tarkoitan ennen kaikkea lumilautailun ja freeski-hiihdon suorituspaikkoja, sillä etenkin viime vuosina pohjoisen vahvimmat talviurheilijat ovat olleet noiden lajien edustajia.
Tulevaisuuden urheilijatähtien pohja luodaan harrastusten parissa. Kun meillä kuitenkin ollaan myös huippu-urheiluorientoituneita ja historiamme talviurheilukaupunkina on varsin mittava, olisi urheilijauran huipulle viemisen edistäminen järkeenkäypää, myös laskulajeissa.
Kaikkeen eivät rahat tietenkään riitä, mutta ohuesti harmittaa, että annamme Rukan ja Vuokatin hallita lajikeskuksia, joissa meillä riittäisi sekä laskijapotentiaalia että talvisia olosuhteita.