Kotimatkani varrella on iso, kaksihaarainen koivu. Tai tietysti matkan varrella on useita isoja koivuja, mutta tämä yksi muistuttaa siitä, että kaupunkipuuna koivu tulee joskus tiensä päähän.
Se oli puu muiden joukossa pensikkoisessa maisemassa, kunnes huomasin toisen runkohaaran romahtaneen. Niillä sijoillaan, joutomaan reunassa, puu tuskin oli kenellekään vaaraksi, mutta silti se on hyvä muistutus siitä, että joskus lahoja puita on tarpeen poistaa.
Puiden kaato on yksi isoja harmistuksen aiheita kaupunkiympäristössä. Jos jonkun kadun tai tien varresta kaadetaan koivuja, melko varmasti joku ottaa toimitukseen yhteyttä.
Enkä näitä yhteydenottoja tai mielipidekirjoituksia ihmettele. Puiden kaataminen muuttaa maisemaa rajusti.
Toisaalta toivotan kanssakaupunkilaisille malttia. Kyllä minustakin lähimetsien harvennus näytti tuoreeltaan rajulta, mutta äkkiä sitä mieltyi uuteenkin maisemaan.
Tänä vuonna kotimme lähistöltä raivattiin sähkölinjan alustaa ja reunoja. En närkästynyt. Ihmisasutukseen kuuluu, että maisema muuttuu. Tärkeintä on, että se ei ole kokonaan pilalla.
Kerran puunkaatouutista tehdessäni kysyin kaupungin puistoviranhaltijalta, voisiko puiden poistoista tiedottaa etukäteen. Silloin tulisi huomioitua, että lähimaisema on ihmisille tärkeä. Silloin ei myöskään tarvitsisi aamuväsyneenä närkästyä siitä, että arkimatkan koivut ovat yhtäkkiä poissa.
Ehdotukseni sai suopean vastaanoton. Sitä ei ilmeisesti ollut hoksattu ajatella.
Viime viikolla Rovaniemen kaupunki tiedotti kaatavansa huonokuntoisia ja lahoja puita useista puistoista ja katujen varsilta. Nyt ainakin valveutuneilla kansalaisilla on aikaa sopeutua muutokseen ja tarvittaessa myös reagoida etukäteen.
Yhtään tervettä puuta ei toivottavasti kaadeta, sillä puut ovat tärkeä osa hyvinvointimaisemaa.
Lisäksi haastan miettimään, pitääkö uuden rakentaminen aina alkaa koko puuston raivaamisella, mikä näyttää olevan nykyään tapana. Omasta lähimaisemastakin hävisi muutama vuosi sitten kokonainen metsikkö uuden päiväkodin alta. Kaava edellytti puustoista maisemaa, mutta ilmeisesti rakennusajan tarpeet menivät määräyksen edelle. Yhtään runkoa ei jäänyt pystyyn.
Toisaalla puut nähdään niin tärkeiksi, että niitä vaihdetaan kuin verhoja entisaikaan.
Ai missäkö? No keskustassa tietenkin. Kun viimein havahduttiin betoniankeuteen, alettiin laittaa puita ruukkuihin kesän ajaksi. Syksyllä ne rahdataan pois. Sitten koittaa talvi ja sama ralli kuusien kanssa.
Ehkä tulevissa rakennushankkeissa ollaan tältä osin viisaampia.