Vuoden vaihtuessa on tapana muistella päättyvän vuoden mieliinpainuvimpia tapahtumia. Uudessa Rovaniemessä sellaiseksi muodostui perinteinen luontoilta, josta kertova juttu klikattiin luettavaksi noin 30 000 kertaa. Nettihitin tarina on hieman nolo, mutta kerron sen juuri siksi.
Uusi Rovaniemi järjestää luontoillan vuosittain yhdessä Rovaniemen Luonnon kanssa. Tänä vuonna luontoiltaan saapui yksi muita kinkkisempi kysymys. Kysymyksen liitteenä oli valokuva seinälautojen väliin kiinnittyneestä – hmmm – sanotaan nyt vaikka pötkäleestä. Pötkäle oli rotanvärinen ja pinnaltaan harsomainen.
"Löysimme ulkovaraston seinästä tällaisen asumuksen/kotelon. Kukahan voisi olla kyseessä", kysyjä tiedusteli.
Luontoillassa valokuva heijastettiin asiantuntijoiden ja yleisön nähtäväksi. Illan asiantuntijat sen paremmin kuin yleisökään eivät tunnistaneet pötkälettä, ja siksi pötkäleen kuva lähetettiin vielä eteenpäin eräälle yli-intendentille. Hän tunnistikin pötkäleen sahapistiäisiin kuuluvan Trichiosoma lucorum -lajin edustajaksi. Tarkemmin sanoen kyseessä oli koivunuijapistiäisen kehto.
Toimittajamme kirjasi yli-intendentin vastauksen juttuunsa, johon tietysti liitettiin myös lukijan lähettämä kuva. Juttu laitettiin nettiin perjantaina, ja toimitus lähti viettämään viikonloppua.
Viikonlopun aikana alkoi tapahtua. Juttu levisi lähes räjähdysmäisesti sosiaalisessa mediassa, jossa pötkäleen tunnistus ei tuottanut ongelmia.
"Mieleen hiipii epämiellyttävä ajatus: Makustelenko paraikaa koivupistiäisen kehtoa vai Odensia?"
"Yleensä tämän lajin koteloihin törmää yökerhojen pisuaareissa."
"Itsellä pesii tällä hetkellä auton peräkontissa kyseistä lajia noin 6 000 kappaletta Haaparannan reissun jälkeen."
Aivan totta. Kun kuvaa katseli tarkemmin, pötkäle ei näyttänyt kotelolta tai toukan kehdolta vaan käytetyltä nuuskapussilta. Eikä se vain näyttänyt nuuskapussilta, vaan mitä todennäköisimmin se todellakin oli nuuskapussi.
Kuinka noloa – ja samalla niin hilpeää! Somessa monet kertoivat suorastaan huutonauraneensa juttua lukiessaan.
Myös toimituksessa meitä lähinnä nauratti. Kesätoimittajamme kertoi ohikiitävän hetken miettineensä, että pistiäisessä on jotain samaa kuin nuuskapussissa, mutta meillä muilla tällainen ei ollut käynyt edes mielen vieressä.
Entä kuvan lähettäjä? Tekikö hän meille ja asiantuntijoille käytännön pilan? Ei, sillä hän oli aidosti pitänyt pötkälettä outona luontokappaleena. Onneksi hän osasi suhtautua aiheuttamaansa hämminkiin huumorilla.
Yli-intendentti sen sijaan katosi maan alle. Hän ei vastannut puheluihin eikä sähköposteihin.
Mitä nuuskapussin tapaus meille opetti? Kaikessa noloudessaan se auttoi ainakin hetkellisesti meitä muistamaan oman erehtyväisyytemme. Toimittajalle jos kenelle se on terveellinen läksy.