Jokakeväinen huvituksen aiheeni on, kun puut saapuvat Lordinaukiolle.
Tänäkin vuonna satuin paikalle kesken työmatkan, kun se tapahtui. On aina yhtä hämmentävää nähdä, kun kesämaisema nostellaan paikoilleen järein konevoimin. Puuthan tuodaan keskustaan jättimäisiin ruukkuihin istutettuina – ja viedään taas syksyllä pois.
Joinakin vuosina puut ovat isompia, joskus taas pienempiä. Tänä vuonna ne näyttävät ainakin omiin silmiini varsin huomaamattomilta.
On ihanaa, että vihreyden tarpeeseen on havahduttu. Hienompaa kuitenkin olisi, jos viherpuolen suunnittelua ei tarvitsisi parsia jälkikäteen.
Hyvän kaupunkikeskustan suunnittelu ja toteutus vaatii ammattitaitoa, ja siihen sisältyy paljon vaikeasti määriteltäviä asioita. Kauneus on katsojan silmissä ja viihtyisyys on olotila. Kumpaakaan ei synny millimetripaperille piirtämällä.
Vertailun vuoksi voi miettiä, että esimerkiksi Helsingissä Kampin kappeli on rakennettu paikalle, joka ei varsinaisesti edes tunnu rakennuspaikalta – keskelle kauppakeskuksen edustan tapahtuma-aukiota.
Minusta kappeli on kaikessa erikoisuudessaan kelpo toteutus, sillä se tuo vaihtelua ympäristöön. On nimittäin tärkeää, että ympäristössä on asioita, jotka kiinnostavat ja ehkä kummastuttavatkin.
Suunnittelussa ja päätöksenteossa tarvitaan rohkeutta, mutta paras rohkeus on usein muuta kuin korkein rakennus tai kallein investointi. Se vasta rohkeaa olisikin, jos keskustaan sijoitettaisiin muutakin kuin kovan luokan liiketoimintaa – siis elämää!
Kun ydinkeskustaan laaditaan uusia asemakaavoja, haluaisin nähdä huolellista suunnittelua. Sellaista, jossa ei, hups vain, unohdeta lapsia, liikuntaesteisiä, polkupyöräilijöitä, jakeluliikennettä eikä luontevia kulkureittejä.
Suunnittelun pitää olla huolellista ja perehtyvää, mutta yhtä jämäkästi myös dynaamista.
Muutama vuosi sitten nähtiin erikoinen mittelö siitä, millaisesta kopista keskustassa saa myydä jäätelöä. Jos joskus viime vuosikymmenellä on päätetty, että keskustan ilmettä kehitetään yhtenäiseksi punavalkoisin hirsikopein, pitää ymmärtää, että päätös voi tulla tiensä päähän.
Matkailualalle kai visioitiin jotain 1980-luvun suomalaisten joulumyyjäisten ja keskieurooppalaisten joulumarkkinoiden yhdistelmää. Oli hyvä, että suunnittelussa oli selkeä ryhti, mutta kauan kesti ymmärtää, että ympärivuotista joulutoria ei nyt toistaiseksi synny. Sen sijaan syntyi jotain, mitä oli mahdoton kehitysryhmissä visioida: paikalliset yrittäjät kehittivät matkailun siivittämänä Rovaniemestä upean ravintolakaupungin. Tällaisiin ilmiöihin pitää tarttua.