Menimme mieheni kanssa naimisiin kymmenen vuotta sitten. Mieheni ei kuulu kirkkoon, joten vihkiminen tapahtui maistraatissa. Avioliittomme kuitenkin siunattiin kirkossa.
Aina kun puhutaan kirkon suhtautumisesta samaa sukupuolta olevien avioliittoon, ihmettelen ristiriitaa.
Kirkko antaa siunauksensa mieheni tapaiselle pakanalle, joka ei edes halua olla kirkon jäsen. Toisaalla kirkko kieltää siunauksen uskovalta, kirkkoon kuuluvalta kristityltä, joka on parisuhteessa samaa sukupuolta olevan kanssa.
Tämä on minusta paitsi käsittämätöntä, myös loukkaavaa ja syrjivää.
Samoilla adjektiiveilla voi luonnehtia Rovaniemen seurakunnan kirkkoneuvoston päätöstä, josta kerrotaan sivulla täällä . Kirkkoneuvosto päätti enemmistön äänin, ettei seurakunnan sakraalitiloissa saa rukoilla sellaisen avioliiton puolesta, jossa puolisot ovat samaa sukupuolta.
Päätös halveksii Suomen lakia, sillä lain silmissä kaikki ihmiset ja myös kaikki avioliitot ovat samanarvoisia. Päätös halveksii myös piispa Samuel Salmen ohjetta, jonka mukaan seurakuntien pitää ottaa huomioon samaa sukupuolta olevien avioparien esirukouspyynnöt.
Päätöstä perustellaan sillä, että vain miehen ja naisen välinen avioliitto on kirkon opin mukainen. Niin on toistaiseksi, ja sen vuoksi kirkko on ohjeistanut pappejaan olemaan vihkimättä samaa sukupuolta olevia pareja, vaikka papeilla lain mukaan onkin siihen oikeus.
Esirukouksien kieltäminen on eri asia, sillä rukous on jotain, jonka mielletään kuuluvan kaikille. Rukoilla voi kaikkien ihmisten puolesta – niin hyvien kuin huonojen, niin heikkojen kuin vahvojen. Rukoilla voi myös sellaisen avioliiton puolesta, joka on Suomen lain mukainen.
Rukouksen kieltäminen on sama kuin armon kieltäminen. Armo taas mielletään usein Jumalan rakkaudeksi tai hyvyydeksi. Kirkkoneuvoston mielestä Jumalan rakkaus ei siis kuulu kaikille.