Harpon keskustan läpi kohti työpaikkaa. Äkkiä sydän loikkaa kurkkuun ja hyppään puolentoista metrin loikalla pakoon bussia, joka kiitää suojatien ylitse pellit pohkeitani hipoen.
Kerta ei ole ensimmäinen eikä varmaan viimeinenkään. Loikin työmatkoillani harva se päivä karkuun suojateille kaahaavia autoilijoita ja bussikuskeja, useimmin Ruokasenkadun risteyksessä. Monesti kuljettaja katsoo suoraan minua kohti, mutta ei silti hidasta vauhtiaan, vaikka olen juuri astumassa suojatielle tai matkalla sen ylitse.
Onneksi minulla on nuoret jalat ja nopeat refleksit, eikä vielä ole käynyt kipeää. Ihmettelen, miten vanhukset tai muut vähemmän vikkelillä jaloilla varustetut liikkujat uskaltavat kävellä kaupungissa lainkaan.
Rovaniemellä suojatiemerkki tarkoittaa ilmeisesti sitä, että kuuluu polkaista kaasupoljin lattiaan ja keilata mahdollisimman monta jalankulkijaa.
Montakohan pistettä minusta saisi?
Rovaniemen kaupunki aikoo laskea ydinkeskustan nopeusrajoituksia.
Jalankulkijoiden ja pyöräilijöiden turvallisuutta halutaan parantaa ja kevyen liikenteen käyttöä edistää. Kaupunki on kuulemma saanut rutkasti palautetta, että autojen nopeuksia pitäisi saada alemmas.
Suunnitelma on loistava. Ainakin kävelijöille jää enemmän aikaa pompata pois suojatiekeilailijoiden alta.
Kaikki rovaniemeläiset ajokortilliset aikuiset ja bussien kuljettajat voisi samalla passittaa autokoulun kertausharjoituksiin. Kuskeille pitäisi muistuttaa erään sinipohjaisen liikennemerkin todellisesta merkityksestä.
Ajokortit voisi laittaa hyllylle. Takaisin muovilärpäkkeen saisi, kun olisi todistanut oppineensa, ettei suojatiemerkin kohdalla kuulu painaa kaasua.
Samalla tulisi edistettyä kansanterveyttä, kun vannoutuneimmat autoilijat joutuisivat vähän aikaa kulkemaan töihin pyörällä tai kävellen. Ehkä joukkoliikenteellekin löytyisi yllättäen uusia käyttäjiä.