Jääkiekkojoukkue Moskovan TsSKA lopetti tällä viikolla vuosittaisen leirinsä Lapin urheiluopistolla. Kaksi viikkoa pelkkää rääkkiä.
Vuosi sitten tein lehtijutun TsSKA:n ruotsalaismaalivahti Viktor Fasthista . 24-vuotiaana maajoukkuemaalivahti torjui kiekkoja vielä Ruotsin kolmanneksi korkeimmalla sarjatasolla, 28-vuotiaana hän nousi pääsarjatasolle Elitserieniin ja 30-vuotiaana NHL:ään. Pelasipa mies teini-ikäiseksi asti sekä maalivahtina että hyökkääjänä. Jalkapallokin putosi pois vasta 15-vuotiaana.
Fasth ei ole ainoa hieman hitaammin kypsynyt urheilija. Esimerkiksi Rovaniemen Palloseuran hyökkääjä Simo Roiha ei ollut ikinä junioritähti. Miesten maajoukkueeseen nousseista Rovaniemen Palloseuran entisistä pelaajista Eero Markkanen ei ole pelannut eläessään yhtään nuorisomaaottelua, ja Juha Pirisellä niitä on kaksi alle 19-vuotiaiden joukkueesta.
Silti ajatus siitä, että huiput erottuvat aina jo täysi-ikäisyyden kohdalla, elää vahvana.
Tämän viikon lehteä varten haastattelin Suomen yhtä lupaavimmista lumilautailijoista, 15-vuotiasta Eveliina Takaa . Muutama viikko sitten Lapin Kansassa kirjoitettiin 16-vuotiaasta Pyry Hannolasta , joka siirtyi Tanskan pääsarjajoukkue FC Mitjyllandin akatemiaan Rovaniemen Palloseurasta.
Suhtaudun aina epäillen teini-ikäisten urheilijoiden nostamiseen jalustalle. Vaikka Taka todella on ikäluokastaan naispuolisten lumilautailijoiden kirkas kärkilaskija, niin oikeastaan se kertoo vain sen, että Taka on tällä hetkellä Suomen paras naislaskija omassa ikäluokassaan. Ei enempää, ei vähempää.
Toki Taka voi nousta seuraavien vuosien aikana aikuisten maajoukkueeseen asti. Ehkä se on myös todennäköistä, mutta kuulutuksia asiasta ei kannata järjestää. Eikä pidäkään.
Paineiden kasaaminen nuorten urheilijoiden niskaan ja odotukset siitä, että teinitähdet nousevat järjestään huipulle, tai edes lopulta haluavat sinne, ovat lähes yhtä vääristyneitä ajatusmalleja kuin se, että huiput erottuisivat muista ennen ajokortti-ikää.
Jouni Nieminen kirjoitti muutama vuosi sitten mainiosti Helsingin Sanomissa Pohjois-Amerikan hulluista kiekkovanhemmista, jotka haluavat tehdä lapsistaan huippuja keinolla millä hyvänsä. Joku isä oli laittanut lapsensa kahdeksi tunniksi joka päivä kesän ajan ampumaan kiekkoja maaliin, jotta laukaus kehittyisi riittävän hyväksi, toiset käyttivät satoja tuhansia dollareita valmennukseen.
Esimerkkiä voisi hakea ennemmin Eveliina Takasta ja muista lumilautailijoista sekä skeittareista. Urheillaan koska halutaan, ja tulokset seuraavat perässä, jos ovat niin tehdäkseen. Käteen jää ainakin rakas harrastus tai elämäntapa, vaikkei huipulle nousisikaan.
Iiro Kerkelä