Tätä kirjoittaessani en vielä tiedä selviytyykö Suomen edustaja Sandhja Euroviisujen finaaliin. Toivottavasti selviytyy, jotta kotimaisilla viisufaneilla riittää jännitettävää vielä lauantainakin. Kymmenen vuotta sitten koettuun ihmeeseen Suomi ei tosin taida tällä kertaa yltää.
Rovaniemeläisen Tomi Putaansuun Lordi-yhtye otti tuolloin maamme ensimmäisen Euroviisuvoiton. Saan vieläkin kylmiä väreitä (hyvässä mielessä), kun ajattelen finaali-illan tunnelmia ja tuntemuksia. Suomi voitti, ja vielä kaiken lisäksi rovaniemeläinen. Voitti Euroviisut. Se oli ihme.
Joku vertasi tapahtunutta jääkiekon MM-kultaan vuonna 1995. Vannoutuneena kiekkofanina en pysty laittamaan noita kahta ihan samalle viivalle omassa arvojärjestyksessäni, mutta olihan se huikeaa.
Vielä huikeampaa oli kaikki se, mitä viisuvoitosta seurasi Rovaniemellä.
Kansanjuhla, joka täytti Sampoaukion ennennäkemättömällä tavalla. Samassa tilaisuudessa Sampoaukiosta tehtiin juhlallisin menoin Lordinaukio – unohtamatta kömmähdystä aukiolle asennetussa nimilaatassa. Lordin keikka Lappi-areenalla. Lordi´s Rocktaurant-ravintola kauppakeskus Rinteenkulmassa. Torikeitaan Lordi-kebab – vieläkö sitä muuten saa? Monsterinaamalla koristellut Lordi-paidat, jotka olivat kuuminta hottia pikkulastenkin vaatetuksessa. Pöhinä oli valtaisaa – ja hyvää.
Vielä tänäkin päivänä Lordi nousee esille jutellessani ulkomaalaisten tuttujeni kanssa: You have that Lordi, it was so awesome! Lordinaukiolla, jonka nimi saa mielestäni pysyä Lordinaukiona muistuttaakseen meitä tästä hienosta historiallisesta asiasta, olen käyttänyt lukuisia vieraita sovittamassa käsiään bändin jäsenten kädenjälkiin. Sieltä on levinnyt aika monta kuvaa maailmalle.
Oma ikimuistoisin kokemukseni Lordin voittoon liittyen sattui ulkomailla, kun voitosta oli jo kulunut ainakin vuosi ellei kaksikin aikaa. Olin viettämässä iltaa ystäväni kanssa eräässä pienessä, syrjäisessä baarissa, joka oli tupaten täynnä paikallisia.
Kun vaihdoin baaritiskillä muutaman sanan erään paikallisen kanssa, ja hänelle selvisi kotimaani ja kotikaupunkini kaukana pohjoisessa, hän säntäsi pois. En ehtinyt ihmetellä tilannetta kuin hetken: yhtäkkiä perustanssijytke lakkasi ja kaiuttimista räjähti soimaan Hard Rock Hallelujah! Koko baarin väki yltyi tanssimaan. Kaikki osasivat laulun sanat – tai ainakin kertosäkeen. Tunsin valtavaa ylpeyttä kotikaupungistani ja "meidän Lordista".
Anne Torvinen