Pääsin tällä viikolla tekemään juttua Rovala-opiston kotoutumiskoulutuksen ja Teerikallion päiväkodin yhteistyöstä.
Minusta on hienoa, kun päiväkotilaiset pääsevät elämään tavallisessa vuorovaikutuksessa tavallisten, erilaisten ihmisten kanssa. Itse olen kutsunut päiväkotiryhmän meille potunnostoon ja mennyt sitten vastavierailulle mehumaijan kanssa. Monet muutkin vanhemmat ovat antaneet osaamisensa meidän tavallisen, kunnallisen päiväkodin arkeen.
Lapsen mielestä yksi muistettavimpia päiväkotihetkiä oli 100-vuotissynttärit. Kutsu juhliin tuli naapuruston hoivakodista, jossa lapset ruukaavat käydä laulamassa juhlapyhien aikaan.
Kun tein lähtöä Rovalaan, arvelin, että lapsia siellä kiinnostaa heille järjestetty toiminta ja aikuisten läsnäolo. Se, että askartelunohjaajat ovat Kiinasta, Thaimaasta, Afganistanista, Venäjältä tai Irakista ei ole nykylapsille mikään nähtävyys.
Jos joku on nähtävyys, niin aikuisten suhtautuminen. Itsekin narahdin omista ennakko-olettamuksistani jälleen kerran. Kun seurasin Rovalassa järjestettyä toimintaa, näin siellä kieltä opiskelevia maahanmuuttajia ja päiväkotilapsia.
Vasta pois lähtiessäni hoksasin kysyä, mikä afganistanilainen Hasan Azizi on ammatiltaan. Kävi ilmi, että hän on maalari, ja myös harrastelijataiteilija. Ei siis mikään ihme, että lasten kanssa maalaaminen oli hänen mielestään mukavaa!
Miksi minä en alkujaan osannut nähdä, että siellä oli harrastelijataiteilija tekemässä taidetta lasten kanssa? Miksi näin vain kielenoppijan ja päiväkotilapsen askartelemassa niitä näitä?
Viime aikojen uutisissa meitä suomalaisia on leimannut yksinäisyys, empatiakyvyttömyys, taloudellinen näköalattomuus ja nuorison ahdistuneisuus.
Henkisen hyvinvointimme laatu onkin varmasti yksi Suomen tulevaisuuden isoja haasteita. Onneksi voimme vaikuttaa siihen.
Meidän on lakattava trimmaamasta elämäämme entistä tehokkaammaksi, sillä me emme elä tehoilla. Me elämme toinen toisiamme varten.
Minkä pahuksen teon teemmekään, jos riistämme lapsiltamme taidon ymmärtää, että tavalliset ihmiset ovat erilaisia kukin?
Sen voi ymmärtää vain, jos on aikaa olla ja oleskella toisten ihmisten kanssa. Siksi tässäkin lehdessä on juttu tavallisesta yhdessäolosta.