Viisivuotias kyykistyy tutkimaan uimarannan hietikolla tekemäänsä värikästä löytöä. Katso, karkkipaperi, hän huudahtaa iloisesti ja ottaa roskan käteensä. Hyi, laita se pois , vanhempi komentaa vähemmän innostuneesti.
Lapsi ei ymmärrä, mikä tilanteessa on niin kamalaa, mutta pudottaa ”aarteen” nopeasti kädestään. Vanhempi ei bakteerikammossaan ilkeä noukkia roskaa ja viedä sitä sinne minne se kuuluu. Ei tässä ole roskistakaan lähellä. Tuttua?
Rovaniemen urheilusukeltajat aloitti viime viikolla jokavuotisen vesistöjensiivousurakkansa . Tulevien viikkojen aikana seuran jäsenet sukeltavat yleisten uimarantojen ja muiden vesistöjen pohjista ihmisten sinne heittämiä tai pudottamia roskia ja esineitä. Myös rantaviivat putsataan.
Keskiviikkona siivoussukellukset tehtiin Korkalovaaran Vaaranlammella. Vaikka jätteen määrä vesistöissä on sukeltajien mukaan vähentynyt vuosi vuodelta, on käsittämätöntä mitä kaikkea veteen edelleen päätyy. Kerromme Vaaranlammen ”aarteista” sivulla 8.
Välinpitämättömyys ja ajattelemattomuus lienevät suurimmat syyt roskaamiseen. Jotkut toki kehtaavat laittaa syyn vaikkapa roska-astioiden vähyyden piikkiin. Oma lukunsa on ilkivalta: nakotaan pyörät ja liikennemerkit lampeen vain ”koska se on hauskaa”.
Paras keino roskaamisen ja ilkivallan vähentämiseksi lienee vanha kunnon valistus. Isommalle väelle tekisi hyvää katsella kuvia muoviroskaan kietoutuneista, kituvista eläimistä tai lukea artikkeli, jossa kerrotaan, että joka minuutti yksi rekkalastillinen muovia dumpataan mereen. Ilkivaltaosasto pitäisi laittaa siivoamaan, mutta koska heitä on vaikea saada kiinni, saattaisi oikein kunnolla jalkapohjaan rusahtaneesta lasinsirpaleesta olla enemmän hyötyä.
Suurin toivomme on lapsissa. He ovat hyviä roskien bongaajia ja omaksuvat helposti vanhempien toimintamallin. Mieti siis, miten suhtaudut maassa tai vedessä lojuvaan roskaan: poimitko vai jätätkö siihen?
Kirjoittaja on Uuden Rovaniemen toimittaja.