Viime vuoden tilinpäätökset kertovat, että kunnat ovat joutuneet Suomessa suuriin taloudellisiin vaikeuksiin. Kuntaliiton mukaan noin kaksi kolmasosaa kunnista teki vuonna 2018 miinusmerkkisen tuloksen.
Näihin kuuluvat Lapissa muun muassa Rovaniemi ja Kemi. Rovaniemen kaupungin tilinpäätös viime vuodelta on peräti 22,1 miljoonaa euroa alijäämäinen, Kemin kaupungin "vain" 8,6 miljoonaa euroa.
Rovaniemellä tilanteeseen on havahduttu Kemiä aiemmin. Rovaniemi päätti jo viime vuoden lopussa käynnistää kolmivuotisen toiminnan ja talouden uudistamisohjeman, jonka kautta tavoitellaan kaikkiaan 50 miljoonan euron säästöjä vuosina 2019–2021.
Säästötavoite on valtava ja vielä on epäselvää, miten se toteutetaan. Kaupungin eri toimielimet ovat tähän saakka löytäneet noin 32 miljoonan säästöt, jotka nekin vaikuttavat tuntuvasti palveluihin. Vielä pitäisi keksiä, mistä nipistetään puuttuvat 18 miljoonaa.
Myös Kemissä on ryhdytty etsimään keinoja talouden tasapainottamiseen, ja kaupunginvaltuuston on määrä käsitellä niitä kesäkuun kokouksessaan. Kaupunginjohtaja Tero Nissisen mukaan Kemin on nyt perattava läpi ennakkoluulottomasti kaikki palvelunsa.
Säästöjahti on siis vasta alkamassa, mutta Kemin kaupunginteatterin se on ajanut ahdinkoon jo nyt. Teatteri on joutunut sisäilmaongelmien vuoksi lähtemään Kemin kulttuurikeskuksesta ja toimii nyt pienessä vuokratilassa, joka ei sovellu teatteritoimintaan.
Kemi ei halua ottaa kantaa teatterin tilakysymykseen, ennen kuin kaupungin taloudesta saadaan kokonaiskuva. Teatterin tulevaisuus on siis täysin avoin ainakin kesäkuuhun saakka. Silloin selvinnee, jatkaako Kemi teatteritoimintaa vai käykö jopa niin, että perinteisen kunnallisen laitosteatterin taival Kemissä päättyy.
Rovaniemelläkään teatteri ei jää säästöohjelman ulkopuolelle. Vapaa-ajanlautakunnan mukaan sekä teatterin toiminta-avustusta että vuokra-avustusta joudutaan ensi vuonna leikkaamaan 20 prosenttia, mikä vaikuttaa erittäin voimakkaasti teatterin toimintamahdollisuuksiin.
Teatteritoiminta on siis käännekohdassa sekä Kemissä että Rovaniemellä. Tämä saattaa olla hyväkin asia, sillä se pakottaa etsimään uusia ratkaisuja ja toimintamalleja. Monethan pitävät nykyistä valtionosuuksin tuettua laitosteatterimallia vanhentuneena ja liian jähmeänä vastaamaan esimerkiksi vapaiden teatteriryhmien tilan ja tuen tarpeisiin.
Päätöksiä teattereiden tulevaisuudesta ei kuitenkaan pidä tehdä hätiköiden ja lyhytnäköisiä säästöjä tavoitellen. Esimerkiksi leikkausten vaikutus valtionosuuksiin on tutkittava tarkkaan.
Rovaniemi tarvitsee kiinteää teatteritoimintaa, ja siksi uusia ratkaisuja on etsittävä rauhassa ja harkiten. Leikkauksien jälkeenkin on jäätävä jotain, jonka pohjalle teatteritoimintaa voidaan rakentaa.