Polttokelpoinen jäte. Kartongit. Kaatopaikkajäte. Seison keskellä roskakatosta kasa pahvisia muuttolaatikoita sylissäni ja tihrustan jäteastioiden kylttejä pimeässä syysillassa. En löydä pahvinkeräysastiaa. Yritän keksiä, mihin astiaan pahvilaatikot pitäisi laittaa.
Työkaveri kertoi samanlaisesta ongelmasta aikaisemmin. Hän ajoi ympäri kaupungin yleisiä kierrätyspisteitä, mutta kaikissa kuulemma luki, että pahvilaatikot pitäisi viedä jäteasemalle. Mutta miten minä ne sinne veisin?
Asun Rovaniemen keskustassa. En omista autoa. Pahvilaatikkokasan raahaaminen Alakorkaloon saakka kävellen tai pyörällä kuulostaa melkoisen haastavalta operaatiolta. En tahdo edes yrittää.
Ihmettelen, miten jäteyhtiö kuvittelee, että autottomat, kaukana Alakorkalosta asuvat pystyvät kuljettamaan pahviroskansa jäteasemalle. Vai olenko ymmärtänyt jotain väärin?
Pukkaan muuttolaatikot polttokelpoiseen jätteeseen. Järkeilen, että pahvi palaa, joten tuskin se voi kovin paljoa haitata. Kaatopaikkajätteeseen en tahtoisi laittaa yhtään ylimääräistä asiaa.
Alitajuntaan jää kuitenkin kalvamaan pieni syyllisyydentunto, koska en ole aivan varma, toiminko oikein.
"Toimit aivan oikein", sanoo toinen työkaveri pari päivää myöhemmin.
Hän teki aiheesta lehtijuttua ja tiedusteli Napapiirin Residuumilta, mihin pahvilaatikot pitäisi viedä. Kuulemma ne saa laittaa palavaan jätteeseen. Myös kartonkien sekaan heittäminen on sallittua.
Huokaisen helpotuksesta. En toiminut väärin.