Jotain meni pieleen, kun Keskuskentän liikuntapuistoon suunniteltiin uutta graffitipaikkaa. Paikalle pystytettiin yksittäisiä puupinnoitteisia palkkeja, joilla on enemmän korkeutta kuin leveyttä. Harrastajat eivät ole tyytyväisiä, eivätkä juuri käytä paikkaa. Palkkeja koristaa enemmän pikaisia töherryksiä kuin oikeaa katutaidetta.
Mikä sitten meni pieleen? Kyse on loppujen lopuksi hyvin yksinkertaisesta seikasta, joka unohtuu helposti, oli aihe mikä tahansa.
Kuunteleminen.
Kenellekään ei tullut mieleen kysyä harrastajilta itseltään, mitä he haluaisivat. Tai jos joku kysyi, ei heitä ainakaan kovin tehokkaasti kuunneltu.
Graffitipalkkien ei kaupungin mukaan ole tarkoitus korvata Lapinaukean purettua graffitiaitaa. Se ei muuta sitä tosiasiaa, että liikuntapuiston graffitipalkit ovat tällä hetkellä ainoa kaupungin tarjoama vaihtoehto.
Palkit riittävät varmasti tyydyttämään kokemattomien uteliaisuutta ja kokeilunhalua, mutta harrastajille niistä ei ole apua.
Vaikka graffitiharrastajille ei olisi voitu luvata heidän haluamaansa graffitiaitaa, olisi yksittäinen, mutta isohko betonielementti ollut parempi kuin monta kapeaa palkkia. Jopa täysin tavallinen tallaaja näkee, ettei palkkeihin sen kummempia taideteoksia tilanpuutteessa tehdä.
Jokaiselle olisi voitu tarjota jotakin, jos alan harrastajilta olisi kysytty, mikä on toimivaa. Yksi tai pari isohkoa elementtiä olisi tarjonnut kaupungin toivomaa yhteisöllisyyttä palkkien tapaan, mutta mahdollistanut myös harrastajien harjoittelun.
Se olisi ollut laiha lohtu entisen graffitiaidan tilalle, mutta olisi ollut edes sitä varsinaisia ratkaisuja odotellessa.