Joskus yksi pieni mutta rohkea askel voi osoittautua ihmiselle käänteentekeväksi.
Oheisessa jutussa kerrotaan rovaniemeläisestä Maria Tikasta , joka uskaltautui vaikeassa elämäntilanteessa lähtemään potkunyrkkeilytreeneihin. Potkunyrkkeilyn kautta Tikka löysi brasilialaisen jujutsun, joka on muuttanut koko hänen elämänsä.
Laji on tehnyt Tikasta vahvemman, avoimemman ja onnellisemman ihmisen. Se on antanut hänelle paljon uusia ystäviä ja jopa puolison.
Tikan tarina on kuin suoraan elämänhallintaoppaan sivuilta. Se on rohkaiseva ja liikuttavakin esimerkki siitä, kuinka ihminen itse voi muuttaa elämänsä suuntaa, kun vain uskaltaa ja jaksaa ottaa sen ensimmäisen askelen.
Tarina kertoo myös siitä, kuinka jokaisen elämässä olisi hyvä olla joku vahva mielenkiinnon kohde, jopa intohimo. Se voi olla liikuntalaji, mutta yhtä hyvin se voi olla myös muu harrastus, vaikkapa sukkien kutominen.
Tärkeintä on, että harrastus vie mennessään. Se haastaa oppimaan uutta ja jopa ylittämään omia rajojaan. Se antaa positiivista palautetta ja vahvistaa itsetuntoa.
Harrastus on jotain, jota ihminen tekee itsensä vuoksi – ei perheen tai työnantajan tarpeita täyttääkseen. Silti harrastuksesta hyötyy yleensä myös harrastajan lähipiiri. Kun ihminen itse löytää sisältöä elämäänsä, muiden ei tarvitse täyttää tyhjiötä.
Onnellisuus on suuri sana, mutta muutenkaan en osaa kuvata sitä tunnetta, jota saan omasta liikuntaharrastuksestani. Toki olen onnellinen myös elämän perusasioista, mutta harrastuksen tuottamaa tyydytyksen tunnetta ei korvaa mikään.
Se auttaa myös muistamaan, että omasta onnellisuudestani olen vastuussa vain minä itse.